Viime viikolla Jedi pääsi maalle uimaan ja juoksentelemaan. Reikäpallo on ihan voittamaton lelu! Sen perässä jaksettiin juosta lähes loputtomiin ja kun vieressä on viilentävä meri, niin mikäs siinä on pienen pojan juoksennella! Juoksentelun lomassa tosin nuo korvat tuntuvat välillä putoavan päästä eikä minun (tai kenenkään muunkaan) huutelut tunnu kuuluvan Jedin korviin asti.. Noh, sitä varsinaista murrosikää odotellessa! :)
Ilmeisesti hormoonit alkavat pikkuhiljaa ottamaan pojasta muutenkin valtaa. Ruokahalu on kadonnut lähes tyystin. Iltapala maistuu juuri ja juuri eikä aina sekään. Aamuisin kuppiin tuppaa jäämään kaikki mitä sinne on laitettukin. Namit, luut ja possunkorvat tuntuu maistuvan, mutta ruoka ei. Ilmeisesti tällainen käytös on ihan normaalia, joten aion nukkua yöni rauhassa. Ei tuo itseään nälkään tapa. Ruoka maistuu sitten kun maistuu.
Jätettiin Jedi yksin kotiin ja samalla kuppiin oli jäänyt yksi broiskun siipi. Kun tulimme takaisin, oli siipikin kadonnut, joten kyllä se syö sitten kun on nälkä. Tosin mitään ylimääräisiä herkkuja ei tässä taloudessa toistaiseksi jaella.
Eilen pääsimme taas hakumetsälle. Edellisissä treeneissä Jedille eivät kelvanneet palkkajauhelihat, joten täksi kerraksi piti keksiä jotain uutta. Kana-maksa-paté upposi kuin häkä! Jatkossa Jedin palkkapurkeista löytyy siis jotain aivan muuta kun normaalia ruokaa!
Treenit alkoivat tällä kertaa esineruutuharjoituksella. Jedi ei moista touhua ole koskaan tehnyt ja minäkin olen vain kerran ollut näkemässä esineruutua, joten molemmille uutta asiaa. Kun käskin Jedin etsimään, se ponkaisi metsään tutulla innolla, mutta oli selvästi hakemassa niitä ukkoja. Otimme koiran takaisin kiinni ja menin itse viemään esineen ruutuun. Esineenä oli Jedin oma lelu, jonka pitäisi olla aika helppo löydettävä. Hienosti poika esineen kyllä löysi, mutta minulle ei tahtonut sitä tuoda. Toisaalta paikalla oli ehkä liikaa ihania ihmisiä ja muuta häiriötä, mutta lopulta lelu päätyi minulle asti ja päätimme tämän harjoituksen tähän.
Sitten päästiinkin siihen Jedin lempipuuhaan: HAKUUN!! Joka kerta, kun hakualueelle mennään Jedi vetää aivan koko matkan. Juuri ja juuri henki kulkee! :) En ole tuota kiskomista kieltänyt enkä aio kieltääkään. Hakumetsälle mentäessä into on kaikki kaikessa, hallinnan aika tulee myöhemmin.
Ensimmäisen haamumaalimiehen Jedi löysi hienosti ja palkka maistui! Toinen maalimies oli valmiina piilossa ja sen eteen oli todella tehtävä töitä. Tuulta ei ollut juuri lainkaan, joten hajun saaminen oli hankalaa. Hienosti pieni poika vain tekee töitä eikä luovuta, vaikka maalimies ei heti löytyisikään. Etsiminen on tässä vaiheessa aikamoista sinkoilua, mutta Jedillä on kuitenkin selkeä visio, mitä sieltä metsästä ollaan hakemassa. Jedi ei myöskään ole vielä kertaakaan palannut luokseni kysymään apuja vaan jaksaa tehdä töitä hyvinkin itsenäisesti. Lopulta maalimies löytyikin ja palkka maistui jälleen!
Viimeinen maalimies olikin sitten iloinen peräänjuoksu vain juoksemisen ja iloisen fiiliksen takia. Ilma oli kohtuu lämmin, joten enempää on aivan turha koiraa kuumuudessa juoksuttaa. Jedi olikin väsynyt ja lähti takaisin autolle ilman minkään näköistä vetämistä tai muutakaan hötkyilyä. Juuri ja juuri jaksoi autonperään hypätä! :)
Ai niin! Jedin näyttelyura alkaa elokuun lopun sennenkoirien erikoisnäyttelystä Valkeakoskelta! Luvassa on veljesten yhteisesiintyminen ja sitä ainakin kotijoukot odottavat innolla!! Sitä ennen, jos ilmat sallivat, saatamme piipahtaa jossain match showssa vähän harjoittelemassa, vaikka tuo ainakomee onkin... ;)
