Samalla kun istun koneella, nukkuu sängyllään hyvin väsynyt appensälli. Uuden vuoden juhlinta oli Jedille hyvin rankkaa. Raketeista ja paukkeesta Jedi ei välitä tuon taivaallista, mutta koska vietimme vuodenvaihteen kylässä hyvien ystävien luona, ei pieni koira malttanut rauhoittua nukkumaan. On vain niin siistiä, kun rapsuttavia ja leikkiviä käsiä löytyy jatkuvasti kun jaksaa vain sitkeästi hakea huomiota!
Mainittakoon kuitenkin menneestä syksystä jotakin. Kesällä kävimme BH-kurssilla ja kurssin anti oli hyvä. Jedi osaa asioita paljon ja oikean palkan ollessa käsillä, heilumme maltin ja yli vuotavan hurmion välimaastoissa varsin mukavasti. Itse toivonkin Jedin pysyvän sellaisella virealueella, että homma juuri ja juuri pysyy paketissa. Rohkeina kävimmekin kokeilemassa siipiä kotiyhdistyksemme möllikisoissa, joista käteen jäi arvokasta oppia mahtavan menestyksen sijaan.
Olen joskus aiemmin kertonut, että jännitän - aina. Se näkyi tälläkin kertaa suorituksessa. Jedi omaan tyyliinsä koitti minua rauhoittaa. Tosin keinoin, jotka vain vesittivät suoritusta. Iloisesta lähes sähkövirtaisesta "haluantehdäkaikenheti" -koirasta ei ollut jälkeäkään, vaan tilalla oli jatkuvaa ravistelua ja maan nuuskimista ja muita "voitkomammarauhoittuanytHETI" -eleitä viljelevä omituinen karvamatto. Ajoittain Jedi väläytteli kaunista ja tehokasta tekemistä, jonka minä hermoilullani kyllä vesitin erittäin tyylikkäästi.
Todellisuudessa kaikki meni osaltamme kuitenkin hyvin. Me selvisimme tilanteesta hengissä, teimme yhdessä ja poistuimme yhdessä. Joten oikeastaan möllit olivat erittäin kiva kokemus, josta jäi matkaan valtavasti arvoskasta oppia meidän tiimistä ja työskentelystä.
 |
| Nätiltä näyttää. Kuva: Saila Heinonen |
Mitä sitten tänä vuonna? Siinäpä erittäin hyvä kysymys. Viime vuosi puuhattiin agilityä, joka oli kivaa meistä molemmista. Agilityä olisi varmasti kiva jatkaakin, mutta toisaalta hakumetsä vetää puoleensa ja se BH-koemörkökin pitäisi selättää... Miksikö? Koska minä haluan! :D Kisaamaan pitäisi päästä, jotta minä selviäisin karmeasta kisajännityksestäni ja meidän tiimi toimisi entistä paremmin. Lisäksi pitäisi ehtiä treenaamaan koirattomiakin lajeja..
 |
| Putkeen meni! |
Jedille kuitenkin lupasin, että loma käytetään koiramaiseen tekemiseen. Tottiskenttä, metsä ja iloinen yhdessätekeminen kutsuvat siis vielä muutaman päivän ajan ja ehkä sinä aikana selkiytyy mihin suuntaan vuotta 2016 lähdetään kulkemaan. Ilon kautta kohti uusia ja vanhoja haasteita!
Ps. Kohta Jedille tulee jo kolmas vuosi täyteen! Jedin vakiohoitolan väen sanoja lainatakseni: Sehän käyttäytyy vieläkin kuin ihana, iloinen pentu! Jedi <3
