Ehdin kuin ehdinkin saada kirjoituksen aikaiseksi vielä lokakuun puolella! :D Luonnos on makaillut pöydällä jo pitkään, mutta teksti on ollut kesken eikä sopivaa kuvaakaan ollut laittaa aikaisemmin. Mutta nyt puhutaan treenistä! :) Jedi ja minä olemme kehittyneet haun ihmeellisessä maailmassa. Tekemiseen on tullut uutta järkeä (jos näin voi sanoa) ja kehitystä tapahtuu valtavasti. Järki on hieman suhteellinen käsite, sillä visiotahan Jedillä on ollut aina. Välillä ne meidän visiot sitten kohtaavat!
Kesällä treenaaminen oli aika vähäistä. Kuumat kelit verottivat niin koiria kuin ohjaajiakin. Kesän kuuminpaan aikaan teimme kuitenkin paluun metsälle noin puolentoista kuukauden tauon jälkeen. Ilma oli illallakin n +27, mutta metsä ei silti nyt aivan tukalalta tuntunut. Hieman keli arvelutti, mutta ajattelin, että treenin voi toki keskeyttää jos alkaa näyttää siltä, että koira tai ohjaaja hyytyy.
Jedi siis laitettiin metsään ajatuksena ottaa paljon maalimiehiä ja harjoitella sitä maalimieskäyttäytymistä. Jedi innostuu löytämisestä jo niin paljon, että saattaa intoutua pussailemaan ja härväämään, eikä keskity itse asiaan. Ajatuksena oli, että mikäli Jedi koskee maalimieheen, tämä lähtee takaisin keskilinjalle ja "unohtaa" koiran. Väärästä käytöksestä ei tule minkäänlaista palkaa. Ei huomiota, ei ruokaa, ei mitään! Näillä ohjeilla maalimiehet metsään ja koira radalle.
Mutta mitä tekee Jedi! Innoissaan lähtee käskystä metsään, löytää maalimiehen, ilmaisee, saa palkan ja tulee maalimiehen kanssa takaisin keskilinjalle! Tätä jatkuu viiden maalimiehen verran (tosin Jedi teki kaksi omaehtoista tyhjää pistoa, mutta treeniä sekin) ja kaikilla sama käytös jatkuu! Bileet!!! Kuumuus ei näkynyt koirassa mitenkään. Intoa riitti metsällä ja radan loputtua Jedi olisi ollut valmis jatkamaan toisen mokoman. Turha kuitenkaan vetää koiraa loppuun helteellä, joten vettä ja lepoa ja kohti uusia seikkailuja.
Seuraavat treenit menivät käytöksen osalta samalla kaavalla. Ensimmäisellä lähetyksellä Jedi tosin kävi juoksemassa löysät pois, palaa luokseni (useiden huuteluiden jälkeen) ja malttaa jälleen keskittyä itse hakuun. Jälleen treenit hyvällä maalimieskäytöksellä ja ilmaisuakin löytyy! Koska Jerppanen on nuori ja innokas koira, joitain pikku unohduksia silloin tällöin sattuu ja maalimiehellä voi vielä joskus olla vähän kuolaa naamalla tai hiuksissa, mutta eteenpäin on menty ja toki aina tarvitaan pientä muistuttelua. Jedi on nyt aloittanut L ja J -pistojen opettelun aikaisempien suorien pistojen rinnalle ja jutun juonesta on taidettu saada kiinni. Tärkeintä on kuitenkin, että motivaatiota riittää! Sitä on meillä molemmilla.
Tottiksen tekemisessä löytyy nyt samaa intoa kuin metsälläkin. Sekä koira että ohjaaja ovat olleet kentällä hyvässä vireessä ja tarkkuutta sekä kontaktin kestoa tulee jatkuvasti lisää. Koira tuntuu nousevan jo autosta poistuessa sen verran, että jotain ulinaa ja ölinää on ajoittain havaittavissa. Tämäkin on ainakin vielä positiivinen asia, sillä onhan se hienoa, että koiralla on kova halu päästä tekemään töitä. Kentällä Jedi on onneksi malttanut tehdä enemmän töitä ja huutaa vähän vähemmän. Poikkeus toki vahvistaa tämänkin säännön.. ;)
Mutta ehdottomasti parasta tässä kaikessa treenaamisessa on riemu! Koiralla on halua tehdä töitä MINUN kanssa, se on innokas ja iloinen. Tottakai sellainen hyvä fiilis tarttuu! Kentälle ja maastoon on kiva mennä ja vaikka aina kaikki ei menekään suunnitellusti niin eteenpäin mennään ja kehitystä tapahtuu molemmissa jatkuvasti. Meillä on KIVAA YHDESSÄ! :D
Kuva Henna Glade |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti