Nutturaa löysemmälle

Kuten olen aiemmin kertonut, Jedi on meidän ensimmäinen koira. Koira, jonka kanssa tehdään virheitä ja opitaan; joka opettaa enemmän elämästä itsestään kuin edes koirista. Itse olen hyvin tunneherkkä ja herkästi ympäristöstä paineistuva. Tämä on asia, joka on pitänyt oppia aivan uudelleen sen jälkeen, kun Jedi tuli taloon.

Jedi on mitä mainion koira. Se lukee minua kuin avointa kirjaa, aistii kaikki tunteeni ilosta suruun ja kaikki pienimmätkin vivahteet siitä väliltä. Kuulostaa mahtavalta ja sitä se omalla tavallaan onkin. Itse on vain opittava elämään enemmän hetkessä niin kuin tuo koirakin tekee. Sen maailmassa on vain tämä hetki ja siinä hetkessä olevat tunnetilat. Jedi on kuin peili. Sääli vain, että itse ei aina tajua katsoa siihen peiliin, vaikka tuossahan se jatkuvasti on...

Meillä on ollut omat hankalat hetkemme kevään aikana. Hankalat pitäisi oikeastaan kirjoittaa lainausmerkeissä, sillä ainoa asia mikä on ollut hankalaa olen minä itse. Tämän ymmärtäminen kesti ehkä liiankin kauan. Kuten sanoin Jedi aistii pienimmätkin tuntemukseni. Se haluaa miellyttää minua ja hämmentyy, kun ei keksi miten sen tekisi. Toisin sanoen kaikki Jedin pienet askartelut, ilmeisesti huono syöminenkin ja epämääräinen vatsan toiminta on johtunut omasta stressistäni. Sen lisäksi, että olen stressannut omia murheitani olen stressanut Jedin käytöstä ymmärtämättä täysin mistä on edes kyse. Jedi on käyttäytynyt kuten nuori toimelias koira ja minä olen tehnyt kärpäsistä härkäsiä.

Neuvoa ja apua olen toki pyytänyt ja saanutkin, mutta en vain ole ymmärtänyt oman käytökseni voimaa. Toisin sanoen, kun olen "löysentänyt nutturaa" ja lakannut murehtimasta asioita, jotka eivät ole minun vallassani, on Jedikin rentoutunut ja lakannut keksimästä mitään sijaistoimintoja. Raukka on ilmeisesti kuvitellut, ettei pysty minua mitenkään miellyttämään ja purkanut omaa hämmennystään omalla tavallaan. Koira kun ei oikein pysty erottamaan mikä murheista on sen aiheuttamaa ja mikä jonkun aivan ulkopuolisen tahon. Oma olotila on tällähetkellä jotain hämmennyksen ja ehkä jopa tyhmyyden väliltä, kun ei vain aikaisemmin ymmärtänyt, että tuo koira on maailmani ja minä sen.

Elämä opettaa, sanotaan. Elämä koiran kanssa opettaa ehkä vielä enemmän. 

Jottei kirjoitus ole pelkkää "syvällistä pohdintaa" niin palataan hetkeksi arkeen! Tehtiin Jedin kanssa paluu tottiskentälle ja palkka vaihtui nameista leluun ja leikkiin. Minä tykkään, joten Jedi tykkää ja näin meillä on yhdessä kivaa! Tässä kohtaa on aivan toissijaista mitä me osataan tai ei osata. Tärkeämpää on, että yhdessä tekeminen on kivaa ja nuttura ei ole liian kireällä! Osaaminen tulee vasta sitten, kun yhteistyö koiran ja ohjaajan välillä on kunnossa.

Näyttelyissäkin ollaan käyty! Tampereella erkkaria vastaavassa toukokuun alussa saldona oli ERI SA PU2 varaSERT, mutta Raumalla paria viikkoa myöhemmin Jedi sai tähänastisen näyttelyuran parhaimman tuloksen ERI SA PU1 SERT ROP. Hyvältähän tuollainen menestys tuntuu, siitä huolimatta, että paikalla oli vain kaksi appea! Tampereella treffattiin myös velipoika Salvo sekä ihanainen Cresta-neiti ja Raumalla mukana karkeloissa oli Armas. Hienoja arvosteluja vain sataa pojille, mutta hauskinta on kuitenkin nähdä kasvavia nuoria miehiä! :)

Ps. Seuraava näyttely on Porin KV Nakkilassa kesäkuun lopulla. Sinne ajattelin lähteä tukka auki! :D

Tervettä hakua! ;)

Ensin tärkeimmät eli terveystulokset! Jedi kävi tukittavana ja hienot tulokset poika saikin, vaikka asiaa piti ensin vimmatusti jännittää. Liitto oli lääkärin lausunnoista samaa mieltä ja Jedin viralliset tulokset ovat seuraavat: lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0! Hyvin iloinen saa siis näistä olla! Lisäksi epävirallisesti katsottiin myös olkapäät terveiksi!

Sitten hakuun! Jedi on ollut hakumetsästä tauolla muistini mukaan jostain lokakuusta(?) asti. Talven aikana on lähinnä haettu pientä hallintaa tottiksen kautta. Ajoittain Jedi muistaa ottaa korvat mukaan treeneihin ja tekee älyttömän hienoa seuraamista ja keskittyy valtavan hyvin. Tietysti kun nuoresta koirasta on kyse, aina toisinaan ne korvat ja herneet unohtuvat kotiin, mutta se ei haittaa! Eteenpäin mennään kuitenkin jatkuvasti. :)

Kävimme tehohakuilemassa Koirataidossa ja Jedin metsätauko ei juurikaan näkynyt. Alkuun keskityimme maalimieskäyttäytymiseen. Ihmiset on niin pussattavan ihania siellä metsässä, mutta kun niihin ei saisi koskea. Alkuun siis harjoittelimme vain maalimiehen kohtaamista. Jedi sai palkkaa, kun malttoi mennä maahan. Myös ohjaajan tuli olla tarkkana. Koira piti ottaa takaisin hallintaan heti, kun nakit loppuivat, ettei Jedi kiitokseksi pääse maalimiestä vielä pussaamaan.

Hyvä vinkki jatkon kannalta oli ns. OHO! Mikäli Jedi jatkossa koskee maalimieheen, tämä sanoo vain oho ja lähtee pois. Palkkaa ei tule jos käytöstapoja ei löydy! Tosin Jedille pitää varmasti ennen hakutreenin alkua muistuttaa yllä kuvatun harjoituksen avulla, miten tulikaan käyttäytyä, jotta se muistuisi myös jatkossa siellä metsässä.

Metsän puolella keskityttiin lähettämiseen, ohjautumiseen ja yliheittoihin. Aiemmin olen roikkunut Jedin pannassa kiinni, jotta sinne metsään ei rynnättäisi ilman lupaa. Nyt Jedi istui viereen, itse otin pari askelta, asetin rintamasuunnan haluttuun suuntaan, nostin käden ja annoin käskyn. Jedi istui ja odotti kiltisti käskyä ja lähti toivottuun suuntaan! Tosin laskin käteni ja rintamasuuntani liian nopeaan. Jedi kääntyikin kurkkaamaan touhujani ja ohjautui kehonkielestäni mihin sattuu. Kun maltoin vain näyttää mihin suuntaan mennään, niin koirakin ohjautui oikein!

Olen tiennyt, että Jedi on tarkkasilmäinen koira, mutta en ole itse ymmärtänyt ohjaavani sitä omalla kehonkielelläni noin kaukaa. Arvokasta oppia siis jatkoa ajatellen! Tosin jo pentutestin yleivaikutelmassa lukee: tarkka elekielelle, mutta eihän sitä nyt kaikkea voi muistaa... ;)

Harjoittelimme myös keskirajan yli lähettämistä ajatuksena, että koiraa ei tarvitse joka kerta pysäyttää keskilinjalle ja lähettää uudelleen paikalta. Jedi jäi istumaan muutaman metrin keskilinjalta kouluttajan pitäessä varmuudeksi hihnasta kiinni. Vaan eipä poika lähtenyt ilman lupaa! Ja taas omalla rintamasuunnalla koira ohjautui juuri sinne mihin tarkoitus olikin!

Koira kyllä huomaa kehonkielestä mihin sen tulee lähteä. Tämän huomasi hyvin Jedinkin kohdalla. Lähettäminen itsessään saa siis olla suhteellisen nopeaa eikä sen koiran tarvitse olla ihan pilkulleen nenä menosuuntaan kunhan ohjaajan keho on haluttuun suuntaan.

Eihän meidän harjoitus siis näin kauniisti mennyt alusta loppuun. Jedi kyllä kävi tekemässä omat laajat kaarensa häntä suorana juosten, mutta tärkeintä oli huomata, että koira kyllä ohjautuu kun sitä ymmärtää ohjata. Välillä on vain nuoren pojan juostava turhat höyryt ulos, jotta voi jälleen keskittyä asiaan! :D

Millainen koirasi on?

Kuten olen aiemmin kertonut, jouduimme odottamaan koiraa tovin jos toisenkin. Koiraa odotellessa kiersin näyttelyitä katsomassa koiria ja kyselemässä niistä ja tutustumassa ihmisiin koiriensa takana. Taisin kysellä muutenkin paljon ja kaikesta. Ei aina tarvinnut raahautua edes näyttelyihin...

Viime viikonloppuna pyörähdimme Turun Winter Dog Show'ssa hakemassa JUK2 ERI tuloksen arvostelulla, joka oli tapansa mukaan Jedin näköinen.

Melko kookas, hyväntyyppinen uros, joka voisi olla aavistuksen lyhyempi lanneosaltaan. Hyvä pään muoto. Oikea korvien asento. Sopiva kaulan pituus. Rintakehä saa vielä kehittyä. Hyvä eturinta. Hännän kiinnitys voisi olla hieman korkeammalla. Riittävä luusto. Hyvin kulmautunut. Hyvä väri ja karvan laatu. Liikkuu hieman kapeasti takaa, edestä ok. Hyvä luonne.

Armas ja Jedi

Joitain asioita voisi paremmalla esittämisellä korjata ja toiset asiat vain vaativat aikaa kehittyäkseen, mutta ei tuo poika ruma ole! Ja luonteesta tuli jälleen kiitosta, mikä on aina kiva kuulla, vaikka kyllähän minä sen tiedän.. ;)

Mutta sitten tuohon alussa mainittuun kyselemiseen. Nyt tilanne olikin päinvastainen! Minulta kysellään koirastani! Koirasta, joka on paras koira minulle. Eihän siinä ole mitään vikaa ja se on täydellinen ja paras ja mahtavin koira ikinä! Miten siis kertoa koirastaan rehellisesti vieraalle ihmiselle, kun itse näkee koiransa hieman ruusunpunaisten lasien läpi? Se on yllättävän vaikeaa.. 

Jedi on ensimmäinen koirani, eikä meidän elomme ole aina ollut ruusuilla tanssimista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Jedi olisi jotenkin "viallinen" tai että sen luonteessa olisi jotain vikaa. Monet asiat, jotka ovat tuottaneet minulle päänvaivaa, ovat johtuneet lähinnä omasta käytöksestä, jota tuo fiksu ja tarkkanäköinen koira peilaa. Usein olen vasta jälkeenpäin ymmärtänyt Jedin käytöstä, kun olen tajunnut, että oma mieliala on ollut jossain muualla kuin treenikentällä tai yleensäkään siinä hetkessä koiran kanssa. Meidän yhteiselomme on sujuvaa, vaikka se vieläkin vaatii opettelua puolin ja toisin. Joka päivä Jedi opettaa minulle jotain uutta itsestäni sekä itsestään ja se vie meitä myös jatkuvasti eteenpäin sekä harrastuksissa että arjessa. Minä tosin tunnun tarvitsevan Jediä enemmän aikaa uusien asioiden pureskeluun!

Koirana se on iloinen hömpöttäjä, joka vaatii osansa huomiosta ja hellyydestä. Siinä on laumanvartijaa mukana ja oma lauma on sille erittäin tärkeä, vaikka se uusillekin ihmisille lämpeää suhteellisen nopeasti. Tutuille on tietysti varattuna omat hyppy-pomppu-riemutervehdyksensä, joita ei kaikille näytetäkään! ;) Tähän asti Jedi on tullut toimeen vieraidenkin koirien kanssa, tosin vieraita uroksia ei olla juuri tavattu. Painikaverina Jedillä on labradoriuros, jonka kanssa on painittu pikkupennusta asti. Luulen, että aktiivinen sosiaalistaminen pentuna tuotti tulosta, sillä poikien painit sujuvat asiaan kuuluvalla metelillä höystettynä mainiosti.

Jedi on tosin vielä nuori ja kehittyvä koira, joten millainen se on muutaman vuoden päästä en osaa sanoa. Kehitystä tapahtuu vielä sekä ulkoisesti että pään sisällä. Huumorintajua vaaditaan varmasti molemmilta vielä pitkään! :) Kotona ollessa Jedi ei turhia hötkyile. Ovikello huomataan, mutta sille ei huudeta. Ympäristöä tarkkaillaan ikkunasta vaihtelevan aktiivisesti, mutta toistaiseksi ainakin hiljaa. Leluja tuodaan syliin tai niillä tökitään jalkaan aina silloin kun itsellä ei olisi aikaa. Toisaalta, kun kotona tapahdu ei tapahdu mitään, hakeutuu Jedikin jonnekin keskeiselle paikalle nukkumaan.

Treenikoirana Jedi on innokas ja monipuolinen. Olen varma, että Jedi harrastaisi mitä hyvänsä kunhan se on minustakin kivaa! Välillä tietysti on niitä päiviä, kun Jediä kiinnostaa ympäristö hajuineen enemmän kuin mamman kuuntelu, mutta häiriössä keskittyminenkin sujuu jatkuvasti paremmin ja paremmin, kun sitä vain muistaa pojalta sopivassa määrin vaatia. Harrastusten kanssa haastetta on tuonut myös ohjaajan kokemattomuus. On jokseenkin vaikeaa ohjata ja opettaa koiralle asiaa, jota ei itsekään osaa! Onneksi meillä on hyvät verkostot ja treeniporukat, jotka opettavat ja tukevat ohjaajaa ja siten meitä tiiminä.

Minun piti siis saada hetken pureksia, mitä koirastani kerron. En ollut ymmärtänyt varautua moisiin kysymksiin lainkaan! Mutta niiden ruusunpunaisten lasien läpi taidan koiraani aina katsoa. <3

Uusi vuosi ja kiitokset edellisestä

Vuosi 2013 oli monella tapaa ainutlaatuinen. Parasta koko vuodessa oli ehdottomasti blogini aihe: Jedi. Vuosi antoi ja opetti paljon. Koiran lisäksi on pitänyt opetella tuntemaan myös itsensä eri tavalla. Päällimmäisen mielessä on kuitenkin mahtavat uudet ihmiset koirineen. Kummasti koirat vain onnistuvat keräämään ympärilleen mukavia ihmisiä ja mahtavaa tunnelmaa!

Monia asioita tuli myös koettua ihka ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen harrastus, jota Jedin kanssa lähdettiin kokeilemaan oli haku. Hakumetsältä tie vei tottiskentälle. Näiden jälkeen on tehty ensimmäiset näyttelyesiintymiset sekä Jedille että minulle. Uusinpana innostuksen aiheena on paimentaminen, jota ollaan muutaman kerran käyty harjoittelemassa ja treenikertoja on varattu jo useampi tällekin vuodelle.

Viime vuodesta jäi hillitön into touhuta tänä vuonna enemmän! :D Enkä olisi uskonut, että innostun koirani kanssa näin monesta erilaisesta harrastuksesta. Jedi on kyllä aivan mahtava harrastuskaveri, sillä se innostuu kaikesta mistä minä vain jaksan innostua.

Suurinpana rikkautena on kuitenkin ne kaikki ihanat ihmiset, jotka ovat auttaneet meitä alkuun yhteisellä tiellä. Monet itkut on itketty ja hyvät naurut naurettu Teidän kanssanne ihanat koiraihmiset ympärillä! Tällaisen ihanan tukiverkoston kanssa on mahtavaa jatkaa kasvamista ja kehittymistä koiranomistajana ja ihmisenä koiransa vierellä!

Vilpitön kiitos kaikille ja tassujen täyteistä vuotta 2014!

Näyttelyhurmosta

Jepjep. Niin siinä vain kävi, että se näyttelykärpänen puraisi. Ennen kuin Jedi meille tuli, olin suunnitellut kyllä käyväni parissa näyttelyssä hakemassa pari arvostelua koiralle, mutta lähinnä vain tapaamassa muita appenzellejä ihmisineen. Nyt näyttää kuitenkin pahasti siltä, että kalenteri täyttyy näyttelyistä, joihin minä koitan houkutella muita! :)

Jedillä on nyt ikää 10 kuukautta ja takana on neljä näyttelyä ja pari match show'ta. Kehitys on ollut huimaa hihnan molemmissa päissä. Valkeakosken lentoharjoituksista on laskeuduttu takaisin maan pinnalle ja seisomisessa alkaa olla jo ihan kestoakin.

Jedi kävi viimeisen pentuluokan esiintymisen tekemässä Lahdessa 27.10. saaden italialaiselta Massimo Inzolilta seuraavan arvostelun:

Size at the mazimum for the age. Correct bite. Correct stop. Quite good shape of the eyes of medium colour.Little bit turning feet out in front. Should be more compact in body. Correct tail. Needs more training.

Tällä arvostelulla irtosi tulos PEK1. Jedi siis esiintyi ihan mallikkaasti, kun on mihin vertaa! ;) Näyttelyseurana meillä oli ihanainen Gimma oman ihmisensä kanssa. Päivä oli siinä mielessä onnistunut, että kehäkokemusta karttui taas lisää sekä handlerille että koiralle.

Seuraava koitos olikin junnuluokassa pohjoismaiden voittajanäyttelyssä Helsingin messukeskuksessa 14.12. Paikalla oli velipojista Salvo ja Aatu. Muut velipojat joutuivat erinäisten esteiden ja sattumusten takia jättämään nämä karkelot väliin. Kaikki pojat esiintyivät hienosti ja saivat loistavat arvostelut. Jokainen oli tuomarin mielestä Erinomainen! :) Kilpaluluokassa pojat olivat 2.,3. ja 4. järjestyksessä Aatu, Salvo ja Jedi. Jedin arvostelu tulee tässä:

Erinomaista tyyppiä oleva nuori uros. Oikealinjainen, vielä hieman kapea pää. Hyvä ilme. Hyväasentoiset korvat. Ylälinjassa hieman pehmeyttä. Ikään sopiva rintakehä. Tasapainoiset, sopivat kulmaukset. Sopiva luusto. Lantiossa hieman luisuutta. Hyvä häntä. Hieman kapea takaliike. Hyvä sivuliike. Hyvä karva, väri ja iloinen luonne.

Jedi arvosteltavana. Kuva Mika Ojala.

Arvostelu on siis erinomainen, eikä sisällä mitään yllätyksiä. Eniten saan kuitenkin olla ylpeä Jedin esiintymisestä! Hienosti poika ravasi, seisoi ja ennen kaikkea jaksoi koko pitkän päivän. Muutenkin päivä oli oikein mukava ja onnistunut. Suuri kiitos siis kaikille paikalla olleille! Mukavaa oli nähdä velipoikia ja muitakin appeja ja ihmisiä.

Tervetuloa Turkuun tammikuussa! :D

Pimeyttä ja pitkiä lenkkejä

Jedi tuskin valittaa etenkään tuosta jälkimmäisestä! Itseäni tämä pimeys, jatkuva pilvisyys ja sade tuntuvat tänä vuonna häiritsevän aikaisempaa enemmän. Aikaisin aloitettu d-vitamiinitankkauskaan ei tahdo purra.

Pimeys ja synkkyys ovat aiheuttaneet minussa saamattomuutta ja haluttomuutta tehdä juurikaan mitään. Toisaalta tässä kohtaa on aivan ihanaa, että omistaa koiran. Sen kanssa on pakko tehdä joka päivä JOTAIN. Koiran on päästävä joka päivä ulos ja saatava ruokaa ja vettä. Tästä syystä en jää iltaisin vain viltin alle piiloon, vaan tuo märkä kirsu vaatii osansa jokaisesta päivästä!

Minua itseäni ei tällä hetkellä huvita tehdä mitään eikä mikään oikein jaksa innostaa, joten Jedin kanssa on keskitytty hyödyntämään lähistöllä kulkevan pururadan mahdollisuuksia. Tuo luksus katoaa lumentulon myötä, kun kaikki radat muutetaan laduiksi ja silloin sinne ei ole jalan asiaa. Me siis olemme tehneet pitkiä purtsilenkkejä ja lenkkeilyn lomassa harjoiteltu vähän tottista muistin virkistykseksi. Koiran kanssa vietettävä valoista aika vain lyhenee päivä päivältä, vaikka kuinka koittaisi ehtiä reippaasti töistä kotiin. 

Minulle on monta kertaa sanottu, että koiran kanssa ei kannata treenata jos ei itse ole hetkessä mukana. Omat kiireetkin ovat tosin aiheuttaneet Jedin treeneissä tahatonta taukoa tai ainakin epäsäännöllisyyttä, mutta ehkä se on tässä kohtaa ollut ihan paikallaan. Jedi on päässyt nauttimaan pentupuuhastelusta, eli metsässä touhuamisesta ja leikkimisestä. Siltä ei ole oikeastaan vaadittu muuta kuin normaaleja käytöstapoja ja sääntöjä, joita siltä on vaadittu ensimmäisestä päivästä lähtien.

 Viimeksi tänään lenkillä mietin harmissani, etten ole ehtinyt touhuamaan Jedin kanssa juuri mitään. Kun jatkoin pohdiskeluani totesin, että oikeastaan olen viettänyt koirani kanssa valtavasti aikaa tehden tosin aivan muita juttuja kuin tottista tai hakua. Pitkät lenkit tai lelujen etsimisleikit ovat nekin puuhaa koiralle, vaikkei sitä itse heti tule ajatelleeksi. Jedi täytti tällä viikolla kuitenkin vasta 9 kuukautta, joten kaikki tekeminen tuon mieheksi muuttuvan pennun kanssa on omalla tavallaan tärkeää. On oikeastaan yhdentekevää mitä koiransa kanssa tekee, kunhan siitä sillä hetkellä nauttivat sekä koira että omistaja!

Kuulaita syyspäiviä odotellessa! :)

 

Ilon kyyneleitä

Jedin hakutreenirintamalla on ollut viimeaikoina suhteellisen hiljaista ristiin menevien aikataulujen vuoksi, joten siitä touhusta ei ole paljoa uutta kerrottavaa. Kaipuu metsälle tietysti olisi, jotta koira menisi eteenpäin, mutta eiköhän me vielä ehditä!

Treenit ovat siis keskittyneet enemmän tuon tottiksen suuntaan. Siellä ollaankin edistytty juurikin niillä meidän omilla ongelma-alueilla. Mielestäni on hienoa, että Jedi on koira, jota ei tarvitse juurikaan innostaa tekemiseen. Jos olisin halunnut itselleni pelkän sohvaperunan, en olisi appenzelliä harkinnutkaan! Intoa tuolla koiralla siis riittää, se pitää vain oppia kohdistamaan oikeisiin asioihin. Kentälle mennessä Jedi nostaa kierroksia silkasta innosta ja usein kentälle pääseminen vaatii muutaman kierroksen auton ja kentän reunan välillä ennen kuin päästään edes itse kentälle. Viimeksi päästiinkin autosta suoraan kentälle, mikä meinasi ohjaajassa aiheuttaa pienet ilon kyyneleet! On vain niin ihanaa, kun se harjoittelu tuottaa tulosta!

Sumuinen treenikenttä

Toinen Jedin suuri treenaamisen alue on ollut näyttelyesiintyminen. Kuten edellisestä kirjoituksesta huomaa, on Jedin esiintyminen vähintäänkin persoonallista. Jedi raukka on siis joutunut lenkkipoluillaan ketjuun ja ravaamaan nätisti edes takaisin pitkin ja poikin riippumatta siitä, kuka kulkee ja missä tai vaikka jokin ihana keppi jäisi nyt tutkimatta.

Ravaaminen vaati kyllä aikamoisen määrän harjoittelua ja hermojen kiristelyä ennen kuin se lähti sujumaan niin että ne tassut kävisivät myös siellä maassa asti. Lentäminen on Jedi-ritarin mielestä paljon hauskempaa! Ketju tuntui aluksi myös hieman kurjalta eikä sitä olisi aluksi saanut kauheasti kaulassa asetella. Tästäkin selvittiin harjoittelulla ja nyt Jedi näyttelyesiintyminen näyttää oleva ihan hyvällä mallilla. Tästä osoituksena Tuuloksen ryhmänäyttelystä mahtava arvostelu ja tuloksena KP sekä ROP-pentu!

Erittäin tempperamenttinen pentu, jolla hyvälinjainen ja oikeanmallinen pää. Hyvät silmät ja korvat. Oikeat värimerkit. Hyvin kehittynyt ikäisekseen. Hyvä luusto ja kulmaukset. Hyvänmittaiset liikkeet. Esitetään hyvin.

Nuo kaksi viimeistä sanaa aiheuttivat ne kyyneleet! Voi luoja sitä riemun määrää kun tuo koira kulki kehässä hienosti osoittaen kuitenkin myös luonteensa eikä vain pönöttänyt patsaana! Seuraava näyttelykoitos onkin Lahdessa 27.10 ja sen jälkeen kutsuukin NordicWinner Helsingissä 14.12. jonne saapuu myös muutama velipoika hoviväkineen! Loistavaa!

Jede pääsee vielä ennen näyttelyitä tapaamaan velipoikia paimennuspäivän merkeissä. Siitä lisää myöhemmin toivottavasti kuvien kera! :)