Näyttelyhurmosta

Jepjep. Niin siinä vain kävi, että se näyttelykärpänen puraisi. Ennen kuin Jedi meille tuli, olin suunnitellut kyllä käyväni parissa näyttelyssä hakemassa pari arvostelua koiralle, mutta lähinnä vain tapaamassa muita appenzellejä ihmisineen. Nyt näyttää kuitenkin pahasti siltä, että kalenteri täyttyy näyttelyistä, joihin minä koitan houkutella muita! :)

Jedillä on nyt ikää 10 kuukautta ja takana on neljä näyttelyä ja pari match show'ta. Kehitys on ollut huimaa hihnan molemmissa päissä. Valkeakosken lentoharjoituksista on laskeuduttu takaisin maan pinnalle ja seisomisessa alkaa olla jo ihan kestoakin.

Jedi kävi viimeisen pentuluokan esiintymisen tekemässä Lahdessa 27.10. saaden italialaiselta Massimo Inzolilta seuraavan arvostelun:

Size at the mazimum for the age. Correct bite. Correct stop. Quite good shape of the eyes of medium colour.Little bit turning feet out in front. Should be more compact in body. Correct tail. Needs more training.

Tällä arvostelulla irtosi tulos PEK1. Jedi siis esiintyi ihan mallikkaasti, kun on mihin vertaa! ;) Näyttelyseurana meillä oli ihanainen Gimma oman ihmisensä kanssa. Päivä oli siinä mielessä onnistunut, että kehäkokemusta karttui taas lisää sekä handlerille että koiralle.

Seuraava koitos olikin junnuluokassa pohjoismaiden voittajanäyttelyssä Helsingin messukeskuksessa 14.12. Paikalla oli velipojista Salvo ja Aatu. Muut velipojat joutuivat erinäisten esteiden ja sattumusten takia jättämään nämä karkelot väliin. Kaikki pojat esiintyivät hienosti ja saivat loistavat arvostelut. Jokainen oli tuomarin mielestä Erinomainen! :) Kilpaluluokassa pojat olivat 2.,3. ja 4. järjestyksessä Aatu, Salvo ja Jedi. Jedin arvostelu tulee tässä:

Erinomaista tyyppiä oleva nuori uros. Oikealinjainen, vielä hieman kapea pää. Hyvä ilme. Hyväasentoiset korvat. Ylälinjassa hieman pehmeyttä. Ikään sopiva rintakehä. Tasapainoiset, sopivat kulmaukset. Sopiva luusto. Lantiossa hieman luisuutta. Hyvä häntä. Hieman kapea takaliike. Hyvä sivuliike. Hyvä karva, väri ja iloinen luonne.

Jedi arvosteltavana. Kuva Mika Ojala.

Arvostelu on siis erinomainen, eikä sisällä mitään yllätyksiä. Eniten saan kuitenkin olla ylpeä Jedin esiintymisestä! Hienosti poika ravasi, seisoi ja ennen kaikkea jaksoi koko pitkän päivän. Muutenkin päivä oli oikein mukava ja onnistunut. Suuri kiitos siis kaikille paikalla olleille! Mukavaa oli nähdä velipoikia ja muitakin appeja ja ihmisiä.

Tervetuloa Turkuun tammikuussa! :D

Pimeyttä ja pitkiä lenkkejä

Jedi tuskin valittaa etenkään tuosta jälkimmäisestä! Itseäni tämä pimeys, jatkuva pilvisyys ja sade tuntuvat tänä vuonna häiritsevän aikaisempaa enemmän. Aikaisin aloitettu d-vitamiinitankkauskaan ei tahdo purra.

Pimeys ja synkkyys ovat aiheuttaneet minussa saamattomuutta ja haluttomuutta tehdä juurikaan mitään. Toisaalta tässä kohtaa on aivan ihanaa, että omistaa koiran. Sen kanssa on pakko tehdä joka päivä JOTAIN. Koiran on päästävä joka päivä ulos ja saatava ruokaa ja vettä. Tästä syystä en jää iltaisin vain viltin alle piiloon, vaan tuo märkä kirsu vaatii osansa jokaisesta päivästä!

Minua itseäni ei tällä hetkellä huvita tehdä mitään eikä mikään oikein jaksa innostaa, joten Jedin kanssa on keskitytty hyödyntämään lähistöllä kulkevan pururadan mahdollisuuksia. Tuo luksus katoaa lumentulon myötä, kun kaikki radat muutetaan laduiksi ja silloin sinne ei ole jalan asiaa. Me siis olemme tehneet pitkiä purtsilenkkejä ja lenkkeilyn lomassa harjoiteltu vähän tottista muistin virkistykseksi. Koiran kanssa vietettävä valoista aika vain lyhenee päivä päivältä, vaikka kuinka koittaisi ehtiä reippaasti töistä kotiin. 

Minulle on monta kertaa sanottu, että koiran kanssa ei kannata treenata jos ei itse ole hetkessä mukana. Omat kiireetkin ovat tosin aiheuttaneet Jedin treeneissä tahatonta taukoa tai ainakin epäsäännöllisyyttä, mutta ehkä se on tässä kohtaa ollut ihan paikallaan. Jedi on päässyt nauttimaan pentupuuhastelusta, eli metsässä touhuamisesta ja leikkimisestä. Siltä ei ole oikeastaan vaadittu muuta kuin normaaleja käytöstapoja ja sääntöjä, joita siltä on vaadittu ensimmäisestä päivästä lähtien.

 Viimeksi tänään lenkillä mietin harmissani, etten ole ehtinyt touhuamaan Jedin kanssa juuri mitään. Kun jatkoin pohdiskeluani totesin, että oikeastaan olen viettänyt koirani kanssa valtavasti aikaa tehden tosin aivan muita juttuja kuin tottista tai hakua. Pitkät lenkit tai lelujen etsimisleikit ovat nekin puuhaa koiralle, vaikkei sitä itse heti tule ajatelleeksi. Jedi täytti tällä viikolla kuitenkin vasta 9 kuukautta, joten kaikki tekeminen tuon mieheksi muuttuvan pennun kanssa on omalla tavallaan tärkeää. On oikeastaan yhdentekevää mitä koiransa kanssa tekee, kunhan siitä sillä hetkellä nauttivat sekä koira että omistaja!

Kuulaita syyspäiviä odotellessa! :)

 

Ilon kyyneleitä

Jedin hakutreenirintamalla on ollut viimeaikoina suhteellisen hiljaista ristiin menevien aikataulujen vuoksi, joten siitä touhusta ei ole paljoa uutta kerrottavaa. Kaipuu metsälle tietysti olisi, jotta koira menisi eteenpäin, mutta eiköhän me vielä ehditä!

Treenit ovat siis keskittyneet enemmän tuon tottiksen suuntaan. Siellä ollaankin edistytty juurikin niillä meidän omilla ongelma-alueilla. Mielestäni on hienoa, että Jedi on koira, jota ei tarvitse juurikaan innostaa tekemiseen. Jos olisin halunnut itselleni pelkän sohvaperunan, en olisi appenzelliä harkinnutkaan! Intoa tuolla koiralla siis riittää, se pitää vain oppia kohdistamaan oikeisiin asioihin. Kentälle mennessä Jedi nostaa kierroksia silkasta innosta ja usein kentälle pääseminen vaatii muutaman kierroksen auton ja kentän reunan välillä ennen kuin päästään edes itse kentälle. Viimeksi päästiinkin autosta suoraan kentälle, mikä meinasi ohjaajassa aiheuttaa pienet ilon kyyneleet! On vain niin ihanaa, kun se harjoittelu tuottaa tulosta!

Sumuinen treenikenttä

Toinen Jedin suuri treenaamisen alue on ollut näyttelyesiintyminen. Kuten edellisestä kirjoituksesta huomaa, on Jedin esiintyminen vähintäänkin persoonallista. Jedi raukka on siis joutunut lenkkipoluillaan ketjuun ja ravaamaan nätisti edes takaisin pitkin ja poikin riippumatta siitä, kuka kulkee ja missä tai vaikka jokin ihana keppi jäisi nyt tutkimatta.

Ravaaminen vaati kyllä aikamoisen määrän harjoittelua ja hermojen kiristelyä ennen kuin se lähti sujumaan niin että ne tassut kävisivät myös siellä maassa asti. Lentäminen on Jedi-ritarin mielestä paljon hauskempaa! Ketju tuntui aluksi myös hieman kurjalta eikä sitä olisi aluksi saanut kauheasti kaulassa asetella. Tästäkin selvittiin harjoittelulla ja nyt Jedi näyttelyesiintyminen näyttää oleva ihan hyvällä mallilla. Tästä osoituksena Tuuloksen ryhmänäyttelystä mahtava arvostelu ja tuloksena KP sekä ROP-pentu!

Erittäin tempperamenttinen pentu, jolla hyvälinjainen ja oikeanmallinen pää. Hyvät silmät ja korvat. Oikeat värimerkit. Hyvin kehittynyt ikäisekseen. Hyvä luusto ja kulmaukset. Hyvänmittaiset liikkeet. Esitetään hyvin.

Nuo kaksi viimeistä sanaa aiheuttivat ne kyyneleet! Voi luoja sitä riemun määrää kun tuo koira kulki kehässä hienosti osoittaen kuitenkin myös luonteensa eikä vain pönöttänyt patsaana! Seuraava näyttelykoitos onkin Lahdessa 27.10 ja sen jälkeen kutsuukin NordicWinner Helsingissä 14.12. jonne saapuu myös muutama velipoika hoviväkineen! Loistavaa!

Jede pääsee vielä ennen näyttelyitä tapaamaan velipoikia paimennuspäivän merkeissä. Siitä lisää myöhemmin toivottavasti kuvien kera! :)

Lentävä Jediritari

Jedin näyttelyura korkattiin virallisesti Valkeakoskella Sennenkoirien erikoisnäytelyssä. Paikalla oli tietysti koko Hakuhauskan A-pentue omistajineen. Pojat esiintyivät heti päivän aluksi ja erittäin mallikkaasti. Kaikki saivat hienot arvostelut ja tuomarinkin mielestä poikia oli hankala laittaa järjestykseen. Muutenkin oli mukavaa nähdä kaikki pojat omistajineen, vaihtaa kuulumisia ja viettää mukavaa picnic-päivää!

Jedi seisoi kehässä omasta mielestäni ikäisekseen riittävän mallikkaasti namin voimalla ja antoi tuomarin katsoa hampaat ja muutenkin kopeloida itseään. Eipä Jediä moinen toiminta muutenkaan haittaa, ihmiset on lähtökohtaisesti kaikki kivoja! Mutta se kehässä eteneminen... Pienen pojan oli kovin hankala ymmärtää, ettei niiden veljien perään saa juosta ja kiskoa vaikka nekin siellä juoksentelivat. Suurimmaksi ponnistukseksi osoittautui kuitenkin yksilöarviointi ja etenkin siinä liikkeiden arviointi.. Jedin mielestä kehässä kuuluu lentää. Kuva kertokoon kaiken..

Muutamien yritysten ja erehdysten kautta Jediltä saatiin n. 7 maahan osuvaa askelta ja teksti arvosteluun. Arvostelu kokonaisuudessaan kuului näin:

Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen, ikäisekseen hyvin kehittynyt pentu, erittäin kaunis pää, hyvä purenta, silmät ja korvat, hyvä kaula ja ylälinja, erinomainen luusto ja käpälät, normaalit kulmaukset, hyvä karvapeite ja väri, liikkuu halutessaan hyvin.

 Toisin sanoen upea koira, jolle jatkossa opetetaan kehässä juoksemista! Sitä onkin jo opeteltu ja seuraava koitos on lokakuun alussa Hämeenlinnassa. Muitakin näyttelyitä on tälle vuodelle vielä tiedossa, joten eiköhän se ravaaminenkin kokemuksen ja harjoittelun kautta kauniiksi muutu.

Harrastusrintamalla ollaan keskitytty tottis-asioihin. Jedi kierroksia kerätessään tuppaa pomppimaan suu auki kohti olkapäitä ja hampaathan siinä kolisee. Olemme siis harjoitelleet mielentilaa - tai lähinnä omistaja on harjoitellut. Edelliset tottis-treenit menivätkin kummaltakin oikein iloisesti ja hyvässä mielentilassa! Hakumetsällä ollaan käyty silloin tällöin, mutta emännän muut harrastukset tuppaavat pistämään aikataulut ristiin. Onneksi meillä on koko elämä aikaa harrastaa, joten hiljaa hyvä tulee!

Lomaa, hakua ja hormooneita?

Edellisen tekstin kohdalla unohdin mainita, että nuo kuvat ovat tosiaan Jedin pikkupentuajalta. Ikää taitaa olla 9-12 vkoa. Jestas se on kyllä ollut pikkuinen! :)

Viime viikolla Jedi pääsi maalle uimaan ja juoksentelemaan. Reikäpallo on ihan voittamaton lelu! Sen perässä jaksettiin juosta lähes loputtomiin ja kun vieressä on viilentävä meri, niin mikäs siinä on pienen pojan juoksennella! Juoksentelun lomassa tosin nuo korvat tuntuvat välillä putoavan päästä eikä minun (tai kenenkään muunkaan) huutelut tunnu kuuluvan Jedin korviin asti.. Noh, sitä varsinaista murrosikää odotellessa! :)

Ilmeisesti hormoonit alkavat pikkuhiljaa ottamaan pojasta muutenkin valtaa. Ruokahalu on kadonnut lähes tyystin. Iltapala maistuu juuri ja juuri eikä aina sekään. Aamuisin kuppiin tuppaa jäämään kaikki mitä sinne on laitettukin. Namit, luut ja possunkorvat tuntuu maistuvan, mutta ruoka ei. Ilmeisesti tällainen käytös on ihan normaalia, joten aion nukkua yöni rauhassa. Ei tuo itseään nälkään tapa. Ruoka maistuu sitten kun maistuu. 

Jätettiin Jedi yksin kotiin ja samalla kuppiin oli jäänyt yksi broiskun siipi. Kun tulimme takaisin, oli siipikin kadonnut, joten kyllä se syö sitten kun on nälkä. Tosin mitään ylimääräisiä herkkuja ei tässä taloudessa toistaiseksi jaella.

Eilen pääsimme taas hakumetsälle. Edellisissä treeneissä Jedille eivät kelvanneet palkkajauhelihat, joten täksi kerraksi piti keksiä jotain uutta. Kana-maksa-paté upposi kuin häkä! Jatkossa Jedin palkkapurkeista löytyy siis jotain aivan muuta kun normaalia ruokaa!

Treenit alkoivat tällä kertaa esineruutuharjoituksella. Jedi ei moista touhua ole koskaan tehnyt ja minäkin olen vain kerran ollut näkemässä esineruutua, joten molemmille uutta asiaa. Kun käskin Jedin etsimään, se ponkaisi metsään tutulla innolla, mutta oli selvästi hakemassa niitä ukkoja. Otimme koiran takaisin kiinni ja menin itse viemään esineen ruutuun. Esineenä oli Jedin oma lelu, jonka pitäisi olla aika helppo löydettävä. Hienosti poika esineen kyllä löysi, mutta minulle ei tahtonut sitä tuoda. Toisaalta paikalla oli ehkä liikaa ihania ihmisiä ja muuta häiriötä, mutta lopulta lelu päätyi minulle asti ja päätimme tämän harjoituksen tähän.

Sitten päästiinkin siihen Jedin lempipuuhaan: HAKUUN!! Joka kerta, kun hakualueelle mennään Jedi vetää aivan koko matkan. Juuri ja juuri henki kulkee! :) En ole tuota kiskomista kieltänyt enkä aio kieltääkään. Hakumetsälle mentäessä into on kaikki kaikessa, hallinnan aika tulee myöhemmin.

Ensimmäisen haamumaalimiehen Jedi löysi hienosti ja palkka maistui! Toinen maalimies oli valmiina piilossa ja sen eteen oli todella tehtävä töitä. Tuulta ei ollut juuri lainkaan, joten hajun saaminen oli hankalaa. Hienosti pieni poika vain tekee töitä eikä luovuta, vaikka maalimies ei heti löytyisikään. Etsiminen on tässä vaiheessa aikamoista sinkoilua, mutta Jedillä on kuitenkin selkeä visio, mitä sieltä metsästä ollaan hakemassa. Jedi ei myöskään ole vielä kertaakaan palannut luokseni kysymään apuja vaan jaksaa tehdä töitä hyvinkin itsenäisesti. Lopulta maalimies löytyikin ja palkka maistui jälleen!

Viimeinen maalimies olikin sitten iloinen peräänjuoksu vain juoksemisen ja iloisen fiiliksen takia. Ilma oli kohtuu lämmin, joten enempää on aivan turha koiraa kuumuudessa juoksuttaa. Jedi olikin väsynyt ja lähti takaisin autolle ilman minkään näköistä vetämistä tai muutakaan hötkyilyä. Juuri ja juuri jaksoi autonperään hypätä! :)

Ai niin! Jedin näyttelyura alkaa elokuun lopun sennenkoirien erikoisnäyttelystä Valkeakoskelta! Luvassa on veljesten yhteisesiintyminen ja sitä ainakin kotijoukot odottavat innolla!! Sitä ennen, jos ilmat sallivat, saatamme piipahtaa jossain match showssa vähän harjoittelemassa, vaikka tuo ainakomee onkin... ;)

Jediritarin synty

 Hakuhauskan Ainakomee eli kavereiden kesken Jedi syntyi 12.2.2013 paljon odotettuna pentuna. Me olimme koiraa jonottaneet jo lähes pari vuotta, joten Jedi oli erittäin toivottu ja haluttu pentu. Seitsemän viikkoisena pieni appenzellin alku muuttikin uuteen kotiinsa!

Jedi tuli minulle harrastuskoiraksi ja miehelleni lähinnä seurakoiraksi. Jedi aloittikin hakukoirauransa jo pienenä pentuna. Ikää taisi olla 8 tai 9 viikkoa vanha kun vein hänet ensimmäisen kerran tutustumaan hakumetsään. Pienen pennun tärkein tehtävä olikin juoksennella metsässä ja syödä nameja vieraiden käsistä. Tässä puuhassa Jedi osoittautukin erittäin taitavaksi!

Pikkuhiljaa Jedi pääsi hakemaan metsästä "ukkoja", jotka jostain kumman syystä eksyvät sinne metsään ruokapurkkiensa kanssa ja yleensä vielä joka viikko!

Tällä tiellä nyt olemme. Hakukoiran edistymistä seuraillaan sitä mukaan kun sitä tapahtuu!

Hakumetsässä remuamisen lisäksi Jedi on viettänyt kesää mm. uiden velipojan kanssa, mökkeillen lapukkakaverin kanssa, leireillen rotuyhdistyksen leirillä, matkustanut katselemaan pohjoista Suomea ja tietysti leikkinyt, touhunut ja riehunut kuten kunnon koiranpennun kuuluukin! :)