Jedi on mitä mainion koira. Se lukee minua kuin avointa kirjaa, aistii kaikki tunteeni ilosta suruun ja kaikki pienimmätkin vivahteet siitä väliltä. Kuulostaa mahtavalta ja sitä se omalla tavallaan onkin. Itse on vain opittava elämään enemmän hetkessä niin kuin tuo koirakin tekee. Sen maailmassa on vain tämä hetki ja siinä hetkessä olevat tunnetilat. Jedi on kuin peili. Sääli vain, että itse ei aina tajua katsoa siihen peiliin, vaikka tuossahan se jatkuvasti on...
Meillä on ollut omat hankalat hetkemme kevään aikana. Hankalat pitäisi oikeastaan kirjoittaa lainausmerkeissä, sillä ainoa asia mikä on ollut hankalaa olen minä itse. Tämän ymmärtäminen kesti ehkä liiankin kauan. Kuten sanoin Jedi aistii pienimmätkin tuntemukseni. Se haluaa miellyttää minua ja hämmentyy, kun ei keksi miten sen tekisi. Toisin sanoen kaikki Jedin pienet askartelut, ilmeisesti huono syöminenkin ja epämääräinen vatsan toiminta on johtunut omasta stressistäni. Sen lisäksi, että olen stressannut omia murheitani olen stressanut Jedin käytöstä ymmärtämättä täysin mistä on edes kyse. Jedi on käyttäytynyt kuten nuori toimelias koira ja minä olen tehnyt kärpäsistä härkäsiä.
Neuvoa ja apua olen toki pyytänyt ja saanutkin, mutta en vain ole ymmärtänyt oman käytökseni voimaa. Toisin sanoen, kun olen "löysentänyt nutturaa" ja lakannut murehtimasta asioita, jotka eivät ole minun vallassani, on Jedikin rentoutunut ja lakannut keksimästä mitään sijaistoimintoja. Raukka on ilmeisesti kuvitellut, ettei pysty minua mitenkään miellyttämään ja purkanut omaa hämmennystään omalla tavallaan. Koira kun ei oikein pysty erottamaan mikä murheista on sen aiheuttamaa ja mikä jonkun aivan ulkopuolisen tahon. Oma olotila on tällähetkellä jotain hämmennyksen ja ehkä jopa tyhmyyden väliltä, kun ei vain aikaisemmin ymmärtänyt, että tuo koira on maailmani ja minä sen.
Elämä opettaa, sanotaan. Elämä koiran kanssa opettaa ehkä vielä enemmän.
Jottei kirjoitus ole pelkkää "syvällistä pohdintaa" niin palataan hetkeksi arkeen! Tehtiin Jedin kanssa paluu tottiskentälle ja palkka vaihtui nameista leluun ja leikkiin. Minä tykkään, joten Jedi tykkää ja näin meillä on yhdessä kivaa! Tässä kohtaa on aivan toissijaista mitä me osataan tai ei osata. Tärkeämpää on, että yhdessä tekeminen on kivaa ja nuttura ei ole liian kireällä! Osaaminen tulee vasta sitten, kun yhteistyö koiran ja ohjaajan välillä on kunnossa.
Näyttelyissäkin ollaan käyty! Tampereella erkkaria vastaavassa toukokuun alussa saldona oli ERI SA PU2 varaSERT, mutta Raumalla paria viikkoa myöhemmin Jedi sai tähänastisen näyttelyuran parhaimman tuloksen ERI SA PU1 SERT ROP. Hyvältähän tuollainen menestys tuntuu, siitä huolimatta, että paikalla oli vain kaksi appea! Tampereella treffattiin myös velipoika Salvo sekä ihanainen Cresta-neiti ja Raumalla mukana karkeloissa oli Armas. Hienoja arvosteluja vain sataa pojille, mutta hauskinta on kuitenkin nähdä kasvavia nuoria miehiä! :)
Ps. Seuraava näyttely on Porin KV Nakkilassa kesäkuun lopulla. Sinne ajattelin lähteä tukka auki! :D
