Jedi seisoi kehässä omasta mielestäni ikäisekseen riittävän mallikkaasti namin voimalla ja antoi tuomarin katsoa hampaat ja muutenkin kopeloida itseään. Eipä Jediä moinen toiminta muutenkaan haittaa, ihmiset on lähtökohtaisesti kaikki kivoja! Mutta se kehässä eteneminen... Pienen pojan oli kovin hankala ymmärtää, ettei niiden veljien perään saa juosta ja kiskoa vaikka nekin siellä juoksentelivat. Suurimmaksi ponnistukseksi osoittautui kuitenkin yksilöarviointi ja etenkin siinä liikkeiden arviointi.. Jedin mielestä kehässä kuuluu lentää. Kuva kertokoon kaiken..
Muutamien yritysten ja erehdysten kautta Jediltä saatiin n. 7 maahan osuvaa askelta ja teksti arvosteluun. Arvostelu kokonaisuudessaan kuului näin:
Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen, ikäisekseen hyvin kehittynyt pentu, erittäin kaunis pää, hyvä purenta, silmät ja korvat, hyvä kaula ja ylälinja, erinomainen luusto ja käpälät, normaalit kulmaukset, hyvä karvapeite ja väri, liikkuu halutessaan hyvin.
Toisin sanoen upea koira, jolle jatkossa opetetaan kehässä juoksemista! Sitä onkin jo opeteltu ja seuraava koitos on lokakuun alussa Hämeenlinnassa. Muitakin näyttelyitä on tälle vuodelle vielä tiedossa, joten eiköhän se ravaaminenkin kokemuksen ja harjoittelun kautta kauniiksi muutu.
Harrastusrintamalla ollaan keskitytty tottis-asioihin. Jedi kierroksia kerätessään tuppaa pomppimaan suu auki kohti olkapäitä ja hampaathan siinä kolisee. Olemme siis harjoitelleet mielentilaa - tai lähinnä omistaja on harjoitellut. Edelliset tottis-treenit menivätkin kummaltakin oikein iloisesti ja hyvässä mielentilassa! Hakumetsällä ollaan käyty silloin tällöin, mutta emännän muut harrastukset tuppaavat pistämään aikataulut ristiin. Onneksi meillä on koko elämä aikaa harrastaa, joten hiljaa hyvä tulee!
