Talvi on ollut jokseenkin omituinen. Viime vuonna lunta oli muistaakseni kaksi viikkoa ja se oli sitten siinä. Tänä vuonna lunta on satanut aika useinkin, mutta usein se on jäänyt maahan päiväksi pariksi ja sulanut taas pois. Tiet (eli meidän lenkkipolut) on olleet järkyttävän liukkaita ja Jedi onkin joutunut kulkemaan kurissa ja ketjussa, jottei olla molemmat nurin. Vaikka tuolla koiralla on "nastat" tassuissa niin kummasti sekin on luistellut pitkin teitä. Ei siis mitenkään kivaa lenkkeilyä.
Onneksi talven pelastus on ollut maneesi! Kuivaan ja tuulelta suojaiseen paikkaan on ollut mahtava päästä treenaamaan ja päästämään höyryjä. Tottis kulkee meillä tällä hetkellä pelottavan hienosti! Häiriötä on tullut tällä hetkellä ihmisistä. Koirahäiriöt pitäisi myös pikkuhiljaa aloittaa kevättä ja kenttätreenejä ajatellen.
Seuraaminen, käännökset ja jäävät liikkeet. Niistä ei ole tällä hetkellä mitään huomautettavaa. Jedi tekee minulle töitä valtavalla halulla ja innolla. Välillä tuntuu, että palkaksi riittää vain se että TEHDÄÄN JOTAIN! Mikä on tietysti tulevaisuutta ajatellen hienoa. Treenien pituutta olen myös tietoisesti lisännyt, mutta eihän tuolta pojalta lopu virta millään. Hienoa on myös huomata, että Jedi jaksaa keskittyä tekemiseen minun mielestäni todella pitkiä aikoja. Härväämistä, sähläämistä tai omia kuvioita ei juurikaan näy!
Noutokapulaa olen myös tehnyt Jedille (vihdoin!) tutuksi. Aluksi kapula ei vain ollut kiva. Jedi ei oikein ymmärtänyt että haluan sen vain pitävän kapulaa suussa. Se vaikutti myös vähän inhottavalta eikä kapulan pitäminen ollut Jedistä mielekästä. Jedi kuitenkin tykkää tuoda minulle leluja ja palloja jatkuvasti, joten koitin toista lähestymistapaa. Heitin kapulan ja käskin Jedin tuoda sen minulle. Jedi teki työtä käskettyä ja tästä lähti noutokapulan kanssa toimiminen liikkeelle. Seuraavaksi olisikin tavoitteena saada Jedi hetken pitämään kapulaa ja luovuttamaan sen vasta käskystä. Pieniä askeleita, mutta valtavan palkitsevaa joka askelmalla!
Pikkuhiljaa olemme myös aloittaneet hyppytreenit. Hyppääminen on Jedistä (yllätys) kivaa, mutta harjoittelua sekin vaatii. Aina ei ponnistukset osu kohdalleen, mutta onneksi pressuesteet ja muut kevyet esteet joustavat, joten loukkaantumisen riski on pieni. Pienet kolinat eivät ole vieneet Jediltä uskallusta hypätä, mutta hyppytreenit olen aina pyrkinyt lopettamaan iloiseen ja onnistuneeseen hyppyyn.Meninpä vielä koittamaan mitä mieltä Jedi on hyppynoudoista! No sitä mieltä, että tehdään vain! Este tosin oli ehkä n 30 cm korkea, mutta pienestä se on aloitettava.
Vaikka pidänkin talvesta, niin kevättä jo odotellaan! Omat jalat polttelevat jo hakumetsälle eikä Jedikään varmaan moisesta toiminnasta harmistuisi.. ;)
Kuvat on tällä kertaa vain söpöjä, ei niin toiminnallisia! :D
