sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Jännittämisen opettelua

Minä jännitän. Oikeastaan kaikkea aina aluksi ja ainakin vähän. Toisia asioita pidempään, toisia vähemmän, mutta jännitän - aina. Jokainen uusi asia ja kokemus aiheuttaa ainakin pientä jännäämistä. En nyt yöuniani menetä joka asiasta, mutta pikkuisen vatsanpohjalla kihelmöi.

Jännitin Jedin kanssa ensimmäistä lääkärikertaa, ensimmäistä näyttelyä (ja toista ja kolmatta ja...), ensimmäisiä hakutreenejä, tottistreenejä, uutta kouluttajaa, uutta maastoa, kaikkea mitä tehdään ensimmäistä kertaa. Jännitys ei lamauta minua ja oma toimintakyky kyllä säilyy. Pystyn kuuntelemaan ohjeita ja ainakin yritän toimia niiden mukaan ja tähänkin asti kaikesta on selvitty ja varmasti selvitään jatkossakin. Kiinnostavaa tässä jännittämisessä on Jedi.



Käytiin opettelemassa jännittämistä agilityn alkeiskurssin pääsykokeessa. Tätä jännitin tavanomaista enemmän, koska minulla ei ollut tarkempaa käsitystä siitä, mitä tuolla kokeessa tehdään ja millaisiin tilanteisiin Jedin kanssa joudutaan. Jännitin myös itse jännittämistä ja sitä, miten se näkyy Jedissä. Jedi kun on kaikessa hönttäilyssään kuitenkin minua kohtaan hyvinkin herkkä koira. Tällä tarkoitan sitä, että Jedi lukee minua kuin avointa kirjaa. Mitään tunnetilaani en saa siltä piiloon, vaikka se välillä olisi hyvinkin hyödyllistä. Jännittäminen kyllä näkyi Jedissä, mutta koe oli lopulta oikeinkin onnistunut tilaisuus ja opetti taas minulle lisää ja loi lisää luottamusta meihin tiiminä.

Aamulla kurvasimme agilityhallin pihaan, kävin ilmoittamassa meidät kokeeseen ja lähdin Jedin kanssa vähän kävelemään. Koira oli lähes valkoinen hilseestä ja korvat olivat kai unohtuneet kotiin asti. Namit tai lelut eivät kiinnostaneet vaan kaikki into kohdistettiin hihnassa vetämiseen ja haisteluun. Melkein jo itse hermostuin lisää, kunnes TAAS ymmärsin, että minä itse aiheutan jännittämiselläni tämän toiminnon. Vein Jedin myös tutustumaan halliin, jossa vetäminen ja vimmattu haistelu jatkui. Tässä kohtaa istuin itse alas ja koitin unohtaa koko koiran, jotta saisin itseni rauhallisempaan tilaan ja sitä kautta myös uskoteltua Jedille, ettei täällä ole yhtään mitään jännitettävää.

Lopputuloksena voin todeta, että nämä "jooga harkoitukset" toimivat! On aivan selvää, että Jedi haluaisi mennä tutustumaan muihin koiriin ja ihmisiin, joillekin piti vähän nostella niskavilloja ja ehkä haukkuakin, vähän hyppiä minua päin ja muutenkin härvätä. Päivä oli koiran näkökulmasta pitkä. Puolitoista tuntia hallissa kymmenen muun koirakon kanssa vain vaatii paljon etenkin päältä ja hermoilta. Jedi jaksoi päivän valtavan hyvin! Välillä istui jalkojen välissä rapsuteltavana, välillä makasi lattialla, toisinaan haisteli ympäristöä rauhassa ja kerjäsi pikkutempuilla nameja taskustani.

Itse koetehtävät sujuivat paremmin kuin osasin odottaa. Hyppääminen nyt on aina kivaa eikä putkeen meneminen aiheuttanut pienintäkään epäröintiä! Tottelevaisuus osiossa Jedi teki mitä pyydettiin, seurasi, istui ja odotti, tuli luokse VASTA KUTSUSTA ilman mitään sirkustemppuja! Mietinkin päivän jälkeen kummasta olen enemmän ylpeä: itsestäni vai koirasta. Kasvattaja totesi itseasiassa naulankantaan, että "itsestäs tietty, Jedi vaan peesaa sua".

Jännittäminen itsessään näkyy eri koirissa monin eri tavoin. Yhdeltä hermot pettää heti, toinen lamaantuu eikä tee mitään, kolmas keksii kaikkea mahdollista siljaistoimintoa ja neljänneltä tuntuu kaikki tieto ja ymmärrys pudonneen päästä pois, vain koska ohjaaja jännittää eli käyttäytyy koiran mielestä normaalista poikkeavalla tavalla. Yhdenkään koiran reaktiot eivät ole samanlaisia ja mielestäni tärkeää onkin hakeutua koiran kanssa tilanteisiin, jotka aiheuttavat jännittämistä. Oikeastaan jo senkin takia, että näkee mitä tapahtuu. Itse ainakin jännitän vähemmän, kun tilanne itsessään ei ole aivan uusi. Kuten jo sanoinkin niin esimerkiksi näyttelyitä jännitän joka kerta. Jännittäminen ja sen aiheuttamat reaktiot ovat kuitenkin erilaisia kun tietää valmiiksi mitä tuleman pitää.

Tulevat kokeet jännittävät varmasti jatkossakin, mutta luulen, että olen vihdoin todella sisäistänyt mitä minun mielentilani tekee Jedille. Tämän ymmärtäneenä koen, että monet tilanteet on helpompi hallita ja toisaalta vahvistaa sitä positiivista käytöstä jännittämisestä huolimatta. Jälleen täytyy todeta, että meistä kasvaa vielä erinomainen tiimi!

Todetaan vielä tähän loppuun, että läpäistiin pääsykoe! :)