Hakua elefanttiaskelin

Ehdin kuin ehdinkin saada kirjoituksen aikaiseksi vielä lokakuun puolella! :D Luonnos on makaillut pöydällä jo pitkään, mutta teksti on ollut kesken eikä sopivaa kuvaakaan ollut laittaa aikaisemmin. Mutta nyt puhutaan treenistä! :) Jedi ja minä olemme kehittyneet haun ihmeellisessä maailmassa. Tekemiseen on tullut uutta järkeä (jos näin voi sanoa) ja kehitystä tapahtuu valtavasti. Järki on hieman suhteellinen käsite, sillä visiotahan Jedillä on ollut aina. Välillä ne meidän visiot sitten kohtaavat!

Kesällä treenaaminen oli aika vähäistä. Kuumat kelit verottivat niin koiria kuin ohjaajiakin. Kesän kuuminpaan aikaan teimme kuitenkin paluun metsälle noin puolentoista kuukauden tauon jälkeen. Ilma oli illallakin n +27, mutta metsä ei silti nyt aivan tukalalta tuntunut. Hieman keli arvelutti, mutta ajattelin, että treenin voi toki keskeyttää jos alkaa näyttää siltä, että koira tai ohjaaja hyytyy.

Jedi siis laitettiin metsään ajatuksena ottaa paljon maalimiehiä ja harjoitella sitä maalimieskäyttäytymistä. Jedi innostuu löytämisestä jo niin paljon, että saattaa intoutua pussailemaan ja härväämään, eikä keskity itse asiaan. Ajatuksena oli, että mikäli Jedi koskee maalimieheen, tämä lähtee takaisin keskilinjalle ja "unohtaa" koiran. Väärästä käytöksestä ei tule minkäänlaista palkaa. Ei huomiota, ei ruokaa, ei mitään! Näillä ohjeilla maalimiehet metsään ja koira radalle.

Mutta mitä tekee Jedi! Innoissaan lähtee käskystä metsään, löytää maalimiehen, ilmaisee, saa palkan ja tulee maalimiehen kanssa takaisin keskilinjalle! Tätä jatkuu viiden maalimiehen verran (tosin Jedi teki kaksi omaehtoista tyhjää pistoa, mutta treeniä sekin) ja kaikilla sama käytös jatkuu! Bileet!!! Kuumuus ei näkynyt koirassa mitenkään. Intoa riitti metsällä ja radan loputtua Jedi olisi ollut valmis jatkamaan toisen mokoman. Turha kuitenkaan vetää koiraa loppuun helteellä, joten vettä ja lepoa ja kohti uusia seikkailuja.

Seuraavat treenit menivät käytöksen osalta samalla kaavalla. Ensimmäisellä lähetyksellä Jedi tosin kävi juoksemassa löysät pois, palaa luokseni (useiden huuteluiden jälkeen) ja malttaa jälleen keskittyä itse hakuun. Jälleen treenit hyvällä maalimieskäytöksellä ja ilmaisuakin löytyy! Koska Jerppanen on nuori ja innokas koira, joitain pikku unohduksia silloin tällöin sattuu ja maalimiehellä voi vielä joskus olla vähän kuolaa naamalla tai hiuksissa, mutta eteenpäin on menty ja toki aina tarvitaan pientä muistuttelua. Jedi on nyt aloittanut L ja J -pistojen opettelun aikaisempien suorien pistojen rinnalle ja jutun juonesta on taidettu saada kiinni. Tärkeintä on kuitenkin, että motivaatiota riittää! Sitä on meillä molemmilla.

Tottiksen tekemisessä löytyy nyt samaa intoa kuin metsälläkin. Sekä koira että ohjaaja ovat olleet kentällä hyvässä vireessä ja tarkkuutta sekä kontaktin kestoa tulee jatkuvasti lisää. Koira tuntuu nousevan jo autosta poistuessa sen verran, että jotain ulinaa ja ölinää on ajoittain havaittavissa. Tämäkin on ainakin vielä positiivinen asia, sillä onhan se hienoa, että koiralla on kova halu päästä tekemään töitä. Kentällä Jedi on onneksi malttanut tehdä enemmän töitä ja huutaa vähän vähemmän. Poikkeus toki vahvistaa tämänkin säännön.. ;)

Mutta ehdottomasti parasta tässä kaikessa treenaamisessa on riemu! Koiralla on halua tehdä töitä MINUN kanssa, se on innokas ja iloinen. Tottakai sellainen hyvä fiilis tarttuu! Kentälle ja maastoon on kiva mennä ja vaikka aina kaikki ei menekään suunnitellusti niin eteenpäin mennään ja kehitystä tapahtuu molemmissa jatkuvasti. Meillä on KIVAA YHDESSÄ! :D

Kuva Henna Glade

Koira hoitoon

Lähdimme kesälomallamme viikoksi ulkomaille ja koira jäi hoitoon. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin Jedistä erossa paria päivää pidempään ja ensimmäinen kerta, kun Jedi jää täysin vieraalle hoitoon.

Varasimme loman ajaksi Jedille paikan koirahoitolasta Pia´s Dreamdogsista. Valitsimme tämän hoitolan siitä syystä, että tuttavien koiria oli ollut siellä hoidossa ja paikasta oli kovasti pidetty. Itse jännitin ehdottomasti eniten sitä, miten itse pärjäisin viikon ilman koiraa! Jedi on kuitenkin sopeutuvainen ja kiltti, joten sen pärjäämistä ei tarvinnut murehtia.

Kävimme etukäteen Jedin kanssa tutustumassa hoitolaan, jotta me pääsimme tutustumaan paikkaan ja hoitajat Jediin. Jedi tuntui hurmaavan kaikki! Onhan se ihana ja mahtava koira, mutta minä ainakin katson koiraani usein hyvinkin ruusuisten lasien läpi, joten toisten mielipide koiran ihanuudesta voi toki olla jotain muutakin.

Tutustumisen lisäksi Jedi vietti ennen lomaa hoitolassa kokeiluyön, mikä oli monellakin tapaa todella mukava asia. Jedi tutustui paikkaan, hoitajat Jediin ja minä sain varmistuksen sille, että pärjään itsekin! :D Toki oli hankalaa jättää toista hoitoon, mutta illalla tullut tekstiviesti Jedin kuulumisista toi kuitenkin turvaa siitä, että koiralla ainakin on kaikki hyvin.

Jedi pärjäsi hoitoviikon hienosti. Itse olin varma, että alkuun Jedi ei varmasti syö mitään, sillä se on muutenkin hyvin tarkka kaloreistaan, eikä oikein vieraissa ja uusissa paikoissa tahdo heti syödä. Ruoka oli kuitenkin pojalle maistunut ja Jedi oli käyttäytynyt hiljaisesti ja rauhallisesti. Oli hyvin helpottavaa kuulla, että Jedi rauhoittui nopeasti omaan tilaansa ja että ruoka maistui. Asioiden on silloin oltava mallillaan kun uni ja ruoka maistuu!

Meidän reissummekin sujui mukavasti, vaikka ikävä välillä hiipikin mieleen. Ikävää kuitenkin helpotti tekstiviestit Jedin kuulumisista ja arjen pyörimisestä. Ihanaa, että Jedin kuulumisia tuli säännöllisesti! Ei tarvinnut itse pohtia, että onhan kaikki varmasti hyvin. Jedi oli syönyt loppuviikosta hieman huonommin, mutta sekin asia selittyi sillä, että hoitolaan oli tullut ihania narttukoiria, joten eihän silloin teinipojalla ole aikaa syödä! :D

Parasta koko viikossa oli kuitenkin kotiinpaluu. Jedi meni sekaisin meidät nähtyään. Hyppi itsensä ympäri, meidän syliin ja naamalle sekä samalla vähän päin hoitajaakin! Pojalla oli ollut ilmeisen hauska viikko, mutta eipä meitäkään oltu unohdettu! Kotona Jedi ei tahtonut innoltaan millään rauhoittua, vaikka selvästi olikin väsynyt. Uusia tervehdyspomppuloikkia koettiin esimerkiksi vessakäynnin jälkeen pitkin iltaa. Johan sitä vessassa voi jopa joitakin minuutteja kulua, joten ihan kiva, että sen jälkeen tervehditään uudelleen! :D

Lopulta kellon ollessa jo puolta yötä, Jedi viimein rauhoittui yöpuulle ja aamulla se oli viimeinen joka heräsi! <3

Huh hellettä ja kasa näyttelyitä

Kyllä se kesä vihdoin tuli (ja meni)! Tosin kesän mukana tulee tietysti lämpö, mikä tuo omat haasteensa harrastamiseen ja tekemiseen yleensä. Lenkit ovat painottuneet iltaan tai sadekuuroihin. Aurinkoisella kelillä tehdyt lenkit ovat olleet lyhyitä ja hitaita, sillä paksuturkkinen koira ei kauheasti jaksa kuumalla hötkyillä. Ei edes Jedi.

Kesäkuun lopulla pyörähdimme Nakkilassa Porin KV näyttelyssä hakemassa tuloksen ERI JUK3 tarkalla ja hyvällä arvostelulla. Esiintyminen ei tällä kertaa ollut aivan parasta mahdollista. Kuuma ja pitkä päivä taisi tehdä tepposensa, mutta mukava päivä oli kaikenkaikkiaan. Näyttelyravaamista ollaan nyt jonkin verran harjoiteltu, sillä Jedi tarjoaa kehässäkin tiukkaa seuraamista kontaktilla (oikeastaan tämä on loistavaa!) vaikka kehässä saisi juosta irti minun reidestä ja mieluiten katse eteen eikä minuun päin. Aina on parannettavaa ja koitan edelleen muistaa pitää sen nutturan sopivan löysällä.. ;)

Jedin mielestä uida voi aina, kun vedet ovat sulia. Nyt tosin ollaan päästy uimaan niin että omistajankin mielestä voidaan puhua rantakeleistä. Uiminen on Jedistä mukavaa puuhaa. Niin mukavaa, että korvat (ja käytöstavat) ovat yleensä jääneet autoon. Veteen on PÄÄSTÄVÄ!!! Eikä sieltä voi tulla pois... Koska muunlainen treenaaminen on ollut syystä tai toisesta tauolla, me ollaan opeteltu kuuntelemaan myös veden läheisyydessä. Palkkaaminen on tässä kohtaa ollut helpointa ikinä! Kuuntele hetki - pääset uimaan! :D Ja samalla ollaan päästy harjoittelemaan sitä korkeilla viettitasoilla kuuntelemista, joten tämähän on ollut tottiksen treenaamista? :D

Lisäksi kuumaan kesään kuuluu muutama muukin näyttely tuon mainitun Nakkilan lisäksi. Erikoisnäyttely Hyvinkäällä ja Maailmanvoittaja Helsingissä olivat ohjelmassa elokuun alussa. Saaliina molemmista näyttelyistä EH ja hyvät, koirannäköiset arvostelut. Parasta molemmissa näyttelyissä oli tietysti hienot koirat ja mukava tunnelma. Hyvinkään näyttelyssä myös hieno ilma suosi meitä, tosin sillä seurauksella että poltin olkapääni ja jalkapöydätkin ottivat hieman liikaa väriä.

Itse hieman jännitin etukäteen Jedin käytöstä ja jaksamista kuumassa kelissä. Jedi kyllä lähtökohtaisesti käyttäytyy, mutta koskaan ennen ei olla vietetty kahta peräkkäistä ja pitkää näyttelypäivää. Epäilykseni osoittautui kuitenkin täysin turhaksi! Jedi jaksoi hienosti molemmat pitkät päivät ja esiintyikin mallikkaasti. Turhaa oli siis jännittäminen tälläkin kertaa. Kumma vain miten sitä onnistuu aina itse murehtimaan asioista etukäteen ja sitten koira kertookin minulle, että "rauhoitu ja rentoudu". On tuo poika vain niin <3

Kuumaan kesään on mahtunut myös vähäsen treeniäkin, mutta kerrotaan niistä lisää myöhemmin! Nyt keskitytään nauttimaan viimeisestä kesälomaviikosta ja palataan arkeen sitten syyskuussa.

Nutturaa löysemmälle

Kuten olen aiemmin kertonut, Jedi on meidän ensimmäinen koira. Koira, jonka kanssa tehdään virheitä ja opitaan; joka opettaa enemmän elämästä itsestään kuin edes koirista. Itse olen hyvin tunneherkkä ja herkästi ympäristöstä paineistuva. Tämä on asia, joka on pitänyt oppia aivan uudelleen sen jälkeen, kun Jedi tuli taloon.

Jedi on mitä mainion koira. Se lukee minua kuin avointa kirjaa, aistii kaikki tunteeni ilosta suruun ja kaikki pienimmätkin vivahteet siitä väliltä. Kuulostaa mahtavalta ja sitä se omalla tavallaan onkin. Itse on vain opittava elämään enemmän hetkessä niin kuin tuo koirakin tekee. Sen maailmassa on vain tämä hetki ja siinä hetkessä olevat tunnetilat. Jedi on kuin peili. Sääli vain, että itse ei aina tajua katsoa siihen peiliin, vaikka tuossahan se jatkuvasti on...

Meillä on ollut omat hankalat hetkemme kevään aikana. Hankalat pitäisi oikeastaan kirjoittaa lainausmerkeissä, sillä ainoa asia mikä on ollut hankalaa olen minä itse. Tämän ymmärtäminen kesti ehkä liiankin kauan. Kuten sanoin Jedi aistii pienimmätkin tuntemukseni. Se haluaa miellyttää minua ja hämmentyy, kun ei keksi miten sen tekisi. Toisin sanoen kaikki Jedin pienet askartelut, ilmeisesti huono syöminenkin ja epämääräinen vatsan toiminta on johtunut omasta stressistäni. Sen lisäksi, että olen stressannut omia murheitani olen stressanut Jedin käytöstä ymmärtämättä täysin mistä on edes kyse. Jedi on käyttäytynyt kuten nuori toimelias koira ja minä olen tehnyt kärpäsistä härkäsiä.

Neuvoa ja apua olen toki pyytänyt ja saanutkin, mutta en vain ole ymmärtänyt oman käytökseni voimaa. Toisin sanoen, kun olen "löysentänyt nutturaa" ja lakannut murehtimasta asioita, jotka eivät ole minun vallassani, on Jedikin rentoutunut ja lakannut keksimästä mitään sijaistoimintoja. Raukka on ilmeisesti kuvitellut, ettei pysty minua mitenkään miellyttämään ja purkanut omaa hämmennystään omalla tavallaan. Koira kun ei oikein pysty erottamaan mikä murheista on sen aiheuttamaa ja mikä jonkun aivan ulkopuolisen tahon. Oma olotila on tällähetkellä jotain hämmennyksen ja ehkä jopa tyhmyyden väliltä, kun ei vain aikaisemmin ymmärtänyt, että tuo koira on maailmani ja minä sen.

Elämä opettaa, sanotaan. Elämä koiran kanssa opettaa ehkä vielä enemmän. 

Jottei kirjoitus ole pelkkää "syvällistä pohdintaa" niin palataan hetkeksi arkeen! Tehtiin Jedin kanssa paluu tottiskentälle ja palkka vaihtui nameista leluun ja leikkiin. Minä tykkään, joten Jedi tykkää ja näin meillä on yhdessä kivaa! Tässä kohtaa on aivan toissijaista mitä me osataan tai ei osata. Tärkeämpää on, että yhdessä tekeminen on kivaa ja nuttura ei ole liian kireällä! Osaaminen tulee vasta sitten, kun yhteistyö koiran ja ohjaajan välillä on kunnossa.

Näyttelyissäkin ollaan käyty! Tampereella erkkaria vastaavassa toukokuun alussa saldona oli ERI SA PU2 varaSERT, mutta Raumalla paria viikkoa myöhemmin Jedi sai tähänastisen näyttelyuran parhaimman tuloksen ERI SA PU1 SERT ROP. Hyvältähän tuollainen menestys tuntuu, siitä huolimatta, että paikalla oli vain kaksi appea! Tampereella treffattiin myös velipoika Salvo sekä ihanainen Cresta-neiti ja Raumalla mukana karkeloissa oli Armas. Hienoja arvosteluja vain sataa pojille, mutta hauskinta on kuitenkin nähdä kasvavia nuoria miehiä! :)

Ps. Seuraava näyttely on Porin KV Nakkilassa kesäkuun lopulla. Sinne ajattelin lähteä tukka auki! :D

Tervettä hakua! ;)

Ensin tärkeimmät eli terveystulokset! Jedi kävi tukittavana ja hienot tulokset poika saikin, vaikka asiaa piti ensin vimmatusti jännittää. Liitto oli lääkärin lausunnoista samaa mieltä ja Jedin viralliset tulokset ovat seuraavat: lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0! Hyvin iloinen saa siis näistä olla! Lisäksi epävirallisesti katsottiin myös olkapäät terveiksi!

Sitten hakuun! Jedi on ollut hakumetsästä tauolla muistini mukaan jostain lokakuusta(?) asti. Talven aikana on lähinnä haettu pientä hallintaa tottiksen kautta. Ajoittain Jedi muistaa ottaa korvat mukaan treeneihin ja tekee älyttömän hienoa seuraamista ja keskittyy valtavan hyvin. Tietysti kun nuoresta koirasta on kyse, aina toisinaan ne korvat ja herneet unohtuvat kotiin, mutta se ei haittaa! Eteenpäin mennään kuitenkin jatkuvasti. :)

Kävimme tehohakuilemassa Koirataidossa ja Jedin metsätauko ei juurikaan näkynyt. Alkuun keskityimme maalimieskäyttäytymiseen. Ihmiset on niin pussattavan ihania siellä metsässä, mutta kun niihin ei saisi koskea. Alkuun siis harjoittelimme vain maalimiehen kohtaamista. Jedi sai palkkaa, kun malttoi mennä maahan. Myös ohjaajan tuli olla tarkkana. Koira piti ottaa takaisin hallintaan heti, kun nakit loppuivat, ettei Jedi kiitokseksi pääse maalimiestä vielä pussaamaan.

Hyvä vinkki jatkon kannalta oli ns. OHO! Mikäli Jedi jatkossa koskee maalimieheen, tämä sanoo vain oho ja lähtee pois. Palkkaa ei tule jos käytöstapoja ei löydy! Tosin Jedille pitää varmasti ennen hakutreenin alkua muistuttaa yllä kuvatun harjoituksen avulla, miten tulikaan käyttäytyä, jotta se muistuisi myös jatkossa siellä metsässä.

Metsän puolella keskityttiin lähettämiseen, ohjautumiseen ja yliheittoihin. Aiemmin olen roikkunut Jedin pannassa kiinni, jotta sinne metsään ei rynnättäisi ilman lupaa. Nyt Jedi istui viereen, itse otin pari askelta, asetin rintamasuunnan haluttuun suuntaan, nostin käden ja annoin käskyn. Jedi istui ja odotti kiltisti käskyä ja lähti toivottuun suuntaan! Tosin laskin käteni ja rintamasuuntani liian nopeaan. Jedi kääntyikin kurkkaamaan touhujani ja ohjautui kehonkielestäni mihin sattuu. Kun maltoin vain näyttää mihin suuntaan mennään, niin koirakin ohjautui oikein!

Olen tiennyt, että Jedi on tarkkasilmäinen koira, mutta en ole itse ymmärtänyt ohjaavani sitä omalla kehonkielelläni noin kaukaa. Arvokasta oppia siis jatkoa ajatellen! Tosin jo pentutestin yleivaikutelmassa lukee: tarkka elekielelle, mutta eihän sitä nyt kaikkea voi muistaa... ;)

Harjoittelimme myös keskirajan yli lähettämistä ajatuksena, että koiraa ei tarvitse joka kerta pysäyttää keskilinjalle ja lähettää uudelleen paikalta. Jedi jäi istumaan muutaman metrin keskilinjalta kouluttajan pitäessä varmuudeksi hihnasta kiinni. Vaan eipä poika lähtenyt ilman lupaa! Ja taas omalla rintamasuunnalla koira ohjautui juuri sinne mihin tarkoitus olikin!

Koira kyllä huomaa kehonkielestä mihin sen tulee lähteä. Tämän huomasi hyvin Jedinkin kohdalla. Lähettäminen itsessään saa siis olla suhteellisen nopeaa eikä sen koiran tarvitse olla ihan pilkulleen nenä menosuuntaan kunhan ohjaajan keho on haluttuun suuntaan.

Eihän meidän harjoitus siis näin kauniisti mennyt alusta loppuun. Jedi kyllä kävi tekemässä omat laajat kaarensa häntä suorana juosten, mutta tärkeintä oli huomata, että koira kyllä ohjautuu kun sitä ymmärtää ohjata. Välillä on vain nuoren pojan juostava turhat höyryt ulos, jotta voi jälleen keskittyä asiaan! :D

Millainen koirasi on?

Kuten olen aiemmin kertonut, jouduimme odottamaan koiraa tovin jos toisenkin. Koiraa odotellessa kiersin näyttelyitä katsomassa koiria ja kyselemässä niistä ja tutustumassa ihmisiin koiriensa takana. Taisin kysellä muutenkin paljon ja kaikesta. Ei aina tarvinnut raahautua edes näyttelyihin...

Viime viikonloppuna pyörähdimme Turun Winter Dog Show'ssa hakemassa JUK2 ERI tuloksen arvostelulla, joka oli tapansa mukaan Jedin näköinen.

Melko kookas, hyväntyyppinen uros, joka voisi olla aavistuksen lyhyempi lanneosaltaan. Hyvä pään muoto. Oikea korvien asento. Sopiva kaulan pituus. Rintakehä saa vielä kehittyä. Hyvä eturinta. Hännän kiinnitys voisi olla hieman korkeammalla. Riittävä luusto. Hyvin kulmautunut. Hyvä väri ja karvan laatu. Liikkuu hieman kapeasti takaa, edestä ok. Hyvä luonne.

Armas ja Jedi

Joitain asioita voisi paremmalla esittämisellä korjata ja toiset asiat vain vaativat aikaa kehittyäkseen, mutta ei tuo poika ruma ole! Ja luonteesta tuli jälleen kiitosta, mikä on aina kiva kuulla, vaikka kyllähän minä sen tiedän.. ;)

Mutta sitten tuohon alussa mainittuun kyselemiseen. Nyt tilanne olikin päinvastainen! Minulta kysellään koirastani! Koirasta, joka on paras koira minulle. Eihän siinä ole mitään vikaa ja se on täydellinen ja paras ja mahtavin koira ikinä! Miten siis kertoa koirastaan rehellisesti vieraalle ihmiselle, kun itse näkee koiransa hieman ruusunpunaisten lasien läpi? Se on yllättävän vaikeaa.. 

Jedi on ensimmäinen koirani, eikä meidän elomme ole aina ollut ruusuilla tanssimista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Jedi olisi jotenkin "viallinen" tai että sen luonteessa olisi jotain vikaa. Monet asiat, jotka ovat tuottaneet minulle päänvaivaa, ovat johtuneet lähinnä omasta käytöksestä, jota tuo fiksu ja tarkkanäköinen koira peilaa. Usein olen vasta jälkeenpäin ymmärtänyt Jedin käytöstä, kun olen tajunnut, että oma mieliala on ollut jossain muualla kuin treenikentällä tai yleensäkään siinä hetkessä koiran kanssa. Meidän yhteiselomme on sujuvaa, vaikka se vieläkin vaatii opettelua puolin ja toisin. Joka päivä Jedi opettaa minulle jotain uutta itsestäni sekä itsestään ja se vie meitä myös jatkuvasti eteenpäin sekä harrastuksissa että arjessa. Minä tosin tunnun tarvitsevan Jediä enemmän aikaa uusien asioiden pureskeluun!

Koirana se on iloinen hömpöttäjä, joka vaatii osansa huomiosta ja hellyydestä. Siinä on laumanvartijaa mukana ja oma lauma on sille erittäin tärkeä, vaikka se uusillekin ihmisille lämpeää suhteellisen nopeasti. Tutuille on tietysti varattuna omat hyppy-pomppu-riemutervehdyksensä, joita ei kaikille näytetäkään! ;) Tähän asti Jedi on tullut toimeen vieraidenkin koirien kanssa, tosin vieraita uroksia ei olla juuri tavattu. Painikaverina Jedillä on labradoriuros, jonka kanssa on painittu pikkupennusta asti. Luulen, että aktiivinen sosiaalistaminen pentuna tuotti tulosta, sillä poikien painit sujuvat asiaan kuuluvalla metelillä höystettynä mainiosti.

Jedi on tosin vielä nuori ja kehittyvä koira, joten millainen se on muutaman vuoden päästä en osaa sanoa. Kehitystä tapahtuu vielä sekä ulkoisesti että pään sisällä. Huumorintajua vaaditaan varmasti molemmilta vielä pitkään! :) Kotona ollessa Jedi ei turhia hötkyile. Ovikello huomataan, mutta sille ei huudeta. Ympäristöä tarkkaillaan ikkunasta vaihtelevan aktiivisesti, mutta toistaiseksi ainakin hiljaa. Leluja tuodaan syliin tai niillä tökitään jalkaan aina silloin kun itsellä ei olisi aikaa. Toisaalta, kun kotona tapahdu ei tapahdu mitään, hakeutuu Jedikin jonnekin keskeiselle paikalle nukkumaan.

Treenikoirana Jedi on innokas ja monipuolinen. Olen varma, että Jedi harrastaisi mitä hyvänsä kunhan se on minustakin kivaa! Välillä tietysti on niitä päiviä, kun Jediä kiinnostaa ympäristö hajuineen enemmän kuin mamman kuuntelu, mutta häiriössä keskittyminenkin sujuu jatkuvasti paremmin ja paremmin, kun sitä vain muistaa pojalta sopivassa määrin vaatia. Harrastusten kanssa haastetta on tuonut myös ohjaajan kokemattomuus. On jokseenkin vaikeaa ohjata ja opettaa koiralle asiaa, jota ei itsekään osaa! Onneksi meillä on hyvät verkostot ja treeniporukat, jotka opettavat ja tukevat ohjaajaa ja siten meitä tiiminä.

Minun piti siis saada hetken pureksia, mitä koirastani kerron. En ollut ymmärtänyt varautua moisiin kysymksiin lainkaan! Mutta niiden ruusunpunaisten lasien läpi taidan koiraani aina katsoa. <3

Uusi vuosi ja kiitokset edellisestä

Vuosi 2013 oli monella tapaa ainutlaatuinen. Parasta koko vuodessa oli ehdottomasti blogini aihe: Jedi. Vuosi antoi ja opetti paljon. Koiran lisäksi on pitänyt opetella tuntemaan myös itsensä eri tavalla. Päällimmäisen mielessä on kuitenkin mahtavat uudet ihmiset koirineen. Kummasti koirat vain onnistuvat keräämään ympärilleen mukavia ihmisiä ja mahtavaa tunnelmaa!

Monia asioita tuli myös koettua ihka ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen harrastus, jota Jedin kanssa lähdettiin kokeilemaan oli haku. Hakumetsältä tie vei tottiskentälle. Näiden jälkeen on tehty ensimmäiset näyttelyesiintymiset sekä Jedille että minulle. Uusinpana innostuksen aiheena on paimentaminen, jota ollaan muutaman kerran käyty harjoittelemassa ja treenikertoja on varattu jo useampi tällekin vuodelle.

Viime vuodesta jäi hillitön into touhuta tänä vuonna enemmän! :D Enkä olisi uskonut, että innostun koirani kanssa näin monesta erilaisesta harrastuksesta. Jedi on kyllä aivan mahtava harrastuskaveri, sillä se innostuu kaikesta mistä minä vain jaksan innostua.

Suurinpana rikkautena on kuitenkin ne kaikki ihanat ihmiset, jotka ovat auttaneet meitä alkuun yhteisellä tiellä. Monet itkut on itketty ja hyvät naurut naurettu Teidän kanssanne ihanat koiraihmiset ympärillä! Tällaisen ihanan tukiverkoston kanssa on mahtavaa jatkaa kasvamista ja kehittymistä koiranomistajana ja ihmisenä koiransa vierellä!

Vilpitön kiitos kaikille ja tassujen täyteistä vuotta 2014!