Uusi vuosi, vanhat kujeet?

Kirjoittaminen on jäänyt syksyllä täysin paitsioon. Aihetta tekstille olisi kyllä ollut, mutta jostain syystä en ole koskaan istunut koneen äärelle uutta luomaan. Voisi kuvitella, että tämä aika olisi käytetty koiramaisten juttujen parissa, mutta tosiasiassa olen tainnut keskittyä eniten itseni treenaamiseen - osin koirankin kustannuksella.

Samalla kun istun koneella, nukkuu sängyllään hyvin väsynyt appensälli. Uuden vuoden juhlinta oli Jedille hyvin rankkaa. Raketeista ja paukkeesta Jedi ei välitä tuon taivaallista, mutta koska vietimme vuodenvaihteen kylässä hyvien ystävien luona, ei pieni koira malttanut rauhoittua nukkumaan. On vain niin siistiä, kun rapsuttavia ja leikkiviä käsiä löytyy jatkuvasti kun jaksaa vain sitkeästi hakea huomiota!

Mainittakoon kuitenkin menneestä syksystä jotakin. Kesällä kävimme BH-kurssilla ja kurssin anti oli hyvä. Jedi osaa asioita paljon ja oikean palkan ollessa käsillä, heilumme maltin ja yli vuotavan hurmion välimaastoissa varsin mukavasti. Itse toivonkin Jedin pysyvän sellaisella virealueella, että homma juuri ja juuri pysyy paketissa. Rohkeina kävimmekin kokeilemassa siipiä kotiyhdistyksemme möllikisoissa, joista käteen jäi arvokasta oppia mahtavan menestyksen sijaan. 

Olen joskus aiemmin kertonut, että jännitän - aina. Se näkyi tälläkin kertaa suorituksessa. Jedi omaan tyyliinsä koitti minua rauhoittaa. Tosin keinoin, jotka vain vesittivät suoritusta. Iloisesta lähes sähkövirtaisesta "haluantehdäkaikenheti" -koirasta ei ollut jälkeäkään, vaan tilalla oli jatkuvaa ravistelua ja maan nuuskimista ja muita "voitkomammarauhoittuanytHETI" -eleitä viljelevä omituinen karvamatto. Ajoittain Jedi väläytteli kaunista ja tehokasta tekemistä, jonka minä hermoilullani kyllä vesitin erittäin tyylikkäästi.

Todellisuudessa kaikki meni osaltamme kuitenkin hyvin. Me selvisimme tilanteesta hengissä, teimme yhdessä ja poistuimme yhdessä. Joten oikeastaan möllit olivat erittäin kiva kokemus, josta jäi matkaan valtavasti arvoskasta oppia meidän tiimistä ja työskentelystä. 

Nätiltä näyttää. Kuva: Saila Heinonen

Mitä sitten tänä vuonna? Siinäpä erittäin hyvä kysymys. Viime vuosi puuhattiin agilityä, joka oli kivaa meistä molemmista. Agilityä olisi varmasti kiva jatkaakin, mutta toisaalta hakumetsä vetää puoleensa ja se BH-koemörkökin pitäisi selättää... Miksikö? Koska minä haluan! :D Kisaamaan pitäisi päästä, jotta minä selviäisin karmeasta kisajännityksestäni ja meidän tiimi toimisi entistä paremmin. Lisäksi pitäisi ehtiä treenaamaan koirattomiakin lajeja..

Putkeen meni!

Jedille kuitenkin lupasin, että loma käytetään koiramaiseen tekemiseen. Tottiskenttä, metsä ja iloinen yhdessätekeminen kutsuvat siis vielä muutaman päivän ajan ja ehkä sinä aikana selkiytyy mihin suuntaan vuotta 2016 lähdetään kulkemaan. Ilon kautta kohti uusia ja vanhoja haasteita!

Ps. Kohta Jedille tulee jo kolmas vuosi täyteen! Jedin vakiohoitolan väen sanoja lainatakseni: Sehän käyttäytyy vieläkin kuin ihana, iloinen pentu! Jedi <3

Agiliitäjä

Agilityn alkeiskurssi loppui ja kesätauko kolkuttelee ovella. Meillä se tarkoittaa lähinnä taukoa agilitystä, muut treenit jatkuvat kesälläkin. Meillä on ollut kurssilla valtavan kivaa. Agilitystä ollaan tietysti opittu paljon, mutta ihan valtavasti jää oppimattakin. Jo pelkästään termien määrä aiheuttaa omassa päässä pientä huimausta! Miten ihmeessä tuon kaiken voi jonain päivänä sisäistää?

Jedille tekeminen on ollut häiriön sietämistä. Ensimmäiseen kertaan verrattuna eroa käytöksessä on kuin yöllä ja päivällä. Odottaminen ei ole Jedin vahvinta alaa, mutta siinäkin tapahtuu kehittymistä jatkuvasti. Tosin häiriötä ei kyllä kestetä siiinä määrin, että koira voisi treenata hallissa täysin vapaana. Erinäiset naiset ovat olleet sen verran ihania, että ajoittain Jedi on singonnut jopa kesken liikkeen viekoittelemaan naisia, jotka eivät kyllä ole pätkääkään innostuneet nuoren urhon kosiskeluista.

Enemmän päänvaivaa tästä tekemisestä aiheutuu kuitenkin minulle. Ohjaaminen on vaikeaa! Monesti olen ihmetellyt, että miksi koira on jossain aivan muualla kuin minne minä AJATTELISIN sen menevän. Vika löytyy täältä kirjoittajan paikalta. Jedi seuraa tekemisiäni tarkkaan ja menee juuri sinne minne ohjaan, ei sinne minne luulen sitä ohjaavani! Löytyisikö jostain kurssi, johon voisi mennä ilman sitä koiraa opettelemaan valssia, sylikäännöksiä, takakäännöksiä ja niitä kaikkia muita asioita, jotka olen jo autuaasti unohtanut!

Laji itsessään on sen verran mielenkiintoinen, että jatkoa seuraa. Syksyllä jatkuu siis jatkokurssin merkeissä ja katsotaan mitä ihmeitä siellä saadaan ohjaajassa aikaiseksi. Jedi itsessään on osoittanut jälleen olevansa reipas ja rohkea, kuten se on aina ollutkin. Uudet esteet kuten puomit ja pussit eivät ole aiheuttaneet mitään epäröintiä. Lähinnä liiallista vauhtia on jouduttu ajoittain karsimaan sekä opettamaan koiralle esteiden oikeaa suorittamista. Esimerkiksi putkeen Jedi menee kyllä mielellään, mutta saattaa tulla samasta päästä ulos, kun minä en tajua liikkua oikein, mutta sehän ei toki ole koiran vika. Ohjaaja on vain liian hidas ja ehkä kömpelö ja vähän pääsiäiskäsi! :D

Toivottavasti syksyllä meille on jostain löytynyt taas lisää malttia keskittyä muuhunkin kuin naisiin... Mielessä kolkuttelee myös BH-kokeeseen ilmoittautuminen, mutta katsotaan nyt mitä kaikkea kesällä saadaan aikaiseksi. BH-kurssi on nyt kesällä ohjelmassa, mutta kirjoitellaan siitä sitten erikseen. 

 

Jännittämisen opettelua

Minä jännitän. Oikeastaan kaikkea aina aluksi ja ainakin vähän. Toisia asioita pidempään, toisia vähemmän, mutta jännitän - aina. Jokainen uusi asia ja kokemus aiheuttaa ainakin pientä jännäämistä. En nyt yöuniani menetä joka asiasta, mutta pikkuisen vatsanpohjalla kihelmöi.

Jännitin Jedin kanssa ensimmäistä lääkärikertaa, ensimmäistä näyttelyä (ja toista ja kolmatta ja...), ensimmäisiä hakutreenejä, tottistreenejä, uutta kouluttajaa, uutta maastoa, kaikkea mitä tehdään ensimmäistä kertaa. Jännitys ei lamauta minua ja oma toimintakyky kyllä säilyy. Pystyn kuuntelemaan ohjeita ja ainakin yritän toimia niiden mukaan ja tähänkin asti kaikesta on selvitty ja varmasti selvitään jatkossakin. Kiinnostavaa tässä jännittämisessä on Jedi.

Käytiin opettelemassa jännittämistä agilityn alkeiskurssin pääsykokeessa. Tätä jännitin tavanomaista enemmän, koska minulla ei ollut tarkempaa käsitystä siitä, mitä tuolla kokeessa tehdään ja millaisiin tilanteisiin Jedin kanssa joudutaan. Jännitin myös itse jännittämistä ja sitä, miten se näkyy Jedissä. Jedi kun on kaikessa hönttäilyssään kuitenkin minua kohtaan hyvinkin herkkä koira. Tällä tarkoitan sitä, että Jedi lukee minua kuin avointa kirjaa. Mitään tunnetilaani en saa siltä piiloon, vaikka se välillä olisi hyvinkin hyödyllistä. Jännittäminen kyllä näkyi Jedissä, mutta koe oli lopulta oikeinkin onnistunut tilaisuus ja opetti taas minulle lisää ja loi lisää luottamusta meihin tiiminä.

Aamulla kurvasimme agilityhallin pihaan, kävin ilmoittamassa meidät kokeeseen ja lähdin Jedin kanssa vähän kävelemään. Koira oli lähes valkoinen hilseestä ja korvat olivat kai unohtuneet kotiin asti. Namit tai lelut eivät kiinnostaneet vaan kaikki into kohdistettiin hihnassa vetämiseen ja haisteluun. Melkein jo itse hermostuin lisää, kunnes TAAS ymmärsin, että minä itse aiheutan jännittämiselläni tämän toiminnon. Vein Jedin myös tutustumaan halliin, jossa vetäminen ja vimmattu haistelu jatkui. Tässä kohtaa istuin itse alas ja koitin unohtaa koko koiran, jotta saisin itseni rauhallisempaan tilaan ja sitä kautta myös uskoteltua Jedille, ettei täällä ole yhtään mitään jännitettävää.

Lopputuloksena voin todeta, että nämä "jooga harkoitukset" toimivat! On aivan selvää, että Jedi haluaisi mennä tutustumaan muihin koiriin ja ihmisiin, joillekin piti vähän nostella niskavilloja ja ehkä haukkuakin, vähän hyppiä minua päin ja muutenkin härvätä. Päivä oli koiran näkökulmasta pitkä. Puolitoista tuntia hallissa kymmenen muun koirakon kanssa vain vaatii paljon etenkin päältä ja hermoilta. Jedi jaksoi päivän valtavan hyvin! Välillä istui jalkojen välissä rapsuteltavana, välillä makasi lattialla, toisinaan haisteli ympäristöä rauhassa ja kerjäsi pikkutempuilla nameja taskustani.

Itse koetehtävät sujuivat paremmin kuin osasin odottaa. Hyppääminen nyt on aina kivaa eikä putkeen meneminen aiheuttanut pienintäkään epäröintiä! Tottelevaisuus osiossa Jedi teki mitä pyydettiin, seurasi, istui ja odotti, tuli luokse VASTA KUTSUSTA ilman mitään sirkustemppuja! Mietinkin päivän jälkeen kummasta olen enemmän ylpeä: itsestäni vai koirasta. Kasvattaja totesi itseasiassa naulankantaan, että "itsestäs tietty, Jedi vaan peesaa sua".

Jännittäminen itsessään näkyy eri koirissa monin eri tavoin. Yhdeltä hermot pettää heti, toinen lamaantuu eikä tee mitään, kolmas keksii kaikkea mahdollista siljaistoimintoa ja neljänneltä tuntuu kaikki tieto ja ymmärrys pudonneen päästä pois, vain koska ohjaaja jännittää eli käyttäytyy koiran mielestä normaalista poikkeavalla tavalla. Yhdenkään koiran reaktiot eivät ole samanlaisia ja mielestäni tärkeää onkin hakeutua koiran kanssa tilanteisiin, jotka aiheuttavat jännittämistä. Oikeastaan jo senkin takia, että näkee mitä tapahtuu. Itse ainakin jännitän vähemmän, kun tilanne itsessään ei ole aivan uusi. Kuten jo sanoinkin niin esimerkiksi näyttelyitä jännitän joka kerta. Jännittäminen ja sen aiheuttamat reaktiot ovat kuitenkin erilaisia kun tietää valmiiksi mitä tuleman pitää.

Tulevat kokeet jännittävät varmasti jatkossakin, mutta luulen, että olen vihdoin todella sisäistänyt mitä minun mielentilani tekee Jedille. Tämän ymmärtäneenä koen, että monet tilanteet on helpompi hallita ja toisaalta vahvistaa sitä positiivista käytöstä jännittämisestä huolimatta. Jälleen täytyy todeta, että meistä kasvaa vielä erinomainen tiimi!

Todetaan vielä tähän loppuun, että läpäistiin pääsykoe! :) 

Kummallinen talvi

Talvi on ollut jokseenkin omituinen. Viime vuonna lunta oli muistaakseni kaksi viikkoa ja se oli sitten siinä. Tänä vuonna lunta on satanut aika useinkin, mutta usein se on jäänyt maahan päiväksi pariksi ja sulanut taas pois. Tiet (eli meidän lenkkipolut) on olleet järkyttävän liukkaita ja Jedi onkin joutunut kulkemaan kurissa ja ketjussa, jottei olla molemmat nurin. Vaikka tuolla koiralla on "nastat" tassuissa niin kummasti sekin on luistellut pitkin teitä. Ei siis mitenkään kivaa lenkkeilyä.

Onneksi talven pelastus on ollut maneesi! Kuivaan ja tuulelta suojaiseen paikkaan on ollut mahtava päästä treenaamaan ja päästämään höyryjä. Tottis kulkee meillä tällä hetkellä pelottavan hienosti! Häiriötä on tullut tällä hetkellä ihmisistä. Koirahäiriöt pitäisi myös pikkuhiljaa aloittaa kevättä ja kenttätreenejä ajatellen.

Seuraaminen, käännökset ja jäävät liikkeet. Niistä ei ole tällä hetkellä mitään huomautettavaa. Jedi tekee minulle töitä valtavalla halulla ja innolla. Välillä tuntuu, että palkaksi riittää vain se että TEHDÄÄN JOTAIN! Mikä on tietysti tulevaisuutta ajatellen hienoa. Treenien pituutta olen myös tietoisesti lisännyt, mutta eihän tuolta pojalta lopu virta millään. Hienoa on myös huomata, että Jedi jaksaa keskittyä tekemiseen minun mielestäni todella pitkiä aikoja. Härväämistä, sähläämistä tai omia kuvioita ei juurikaan näy!

Noutokapulaa olen myös tehnyt Jedille (vihdoin!) tutuksi. Aluksi kapula ei vain ollut kiva. Jedi ei oikein ymmärtänyt että haluan sen vain pitävän kapulaa suussa. Se vaikutti myös vähän inhottavalta eikä kapulan pitäminen ollut Jedistä mielekästä. Jedi kuitenkin tykkää tuoda minulle leluja ja palloja jatkuvasti, joten koitin toista lähestymistapaa. Heitin kapulan ja käskin Jedin tuoda sen minulle. Jedi teki työtä käskettyä ja tästä lähti noutokapulan kanssa toimiminen liikkeelle. Seuraavaksi olisikin tavoitteena saada Jedi hetken pitämään kapulaa ja luovuttamaan sen vasta käskystä. Pieniä askeleita, mutta valtavan palkitsevaa joka askelmalla!

Pikkuhiljaa olemme myös aloittaneet hyppytreenit. Hyppääminen on Jedistä (yllätys) kivaa, mutta harjoittelua sekin vaatii. Aina ei ponnistukset osu kohdalleen, mutta onneksi pressuesteet ja muut kevyet esteet joustavat, joten loukkaantumisen riski on pieni. Pienet kolinat eivät ole vieneet Jediltä uskallusta hypätä, mutta hyppytreenit olen aina pyrkinyt lopettamaan iloiseen ja onnistuneeseen hyppyyn.Meninpä vielä koittamaan mitä mieltä Jedi on hyppynoudoista! No sitä mieltä, että tehdään vain! Este tosin oli ehkä n 30 cm korkea, mutta pienestä se on aloitettava.

Vaikka pidänkin talvesta, niin kevättä jo odotellaan! Omat jalat polttelevat jo hakumetsälle eikä Jedikään varmaan moisesta toiminnasta harmistuisi.. ;)

 Kuvat on tällä kertaa vain söpöjä, ei niin toiminnallisia! :D

 

Hakua elefanttiaskelin

Ehdin kuin ehdinkin saada kirjoituksen aikaiseksi vielä lokakuun puolella! :D Luonnos on makaillut pöydällä jo pitkään, mutta teksti on ollut kesken eikä sopivaa kuvaakaan ollut laittaa aikaisemmin. Mutta nyt puhutaan treenistä! :) Jedi ja minä olemme kehittyneet haun ihmeellisessä maailmassa. Tekemiseen on tullut uutta järkeä (jos näin voi sanoa) ja kehitystä tapahtuu valtavasti. Järki on hieman suhteellinen käsite, sillä visiotahan Jedillä on ollut aina. Välillä ne meidän visiot sitten kohtaavat!

Kesällä treenaaminen oli aika vähäistä. Kuumat kelit verottivat niin koiria kuin ohjaajiakin. Kesän kuuminpaan aikaan teimme kuitenkin paluun metsälle noin puolentoista kuukauden tauon jälkeen. Ilma oli illallakin n +27, mutta metsä ei silti nyt aivan tukalalta tuntunut. Hieman keli arvelutti, mutta ajattelin, että treenin voi toki keskeyttää jos alkaa näyttää siltä, että koira tai ohjaaja hyytyy.

Jedi siis laitettiin metsään ajatuksena ottaa paljon maalimiehiä ja harjoitella sitä maalimieskäyttäytymistä. Jedi innostuu löytämisestä jo niin paljon, että saattaa intoutua pussailemaan ja härväämään, eikä keskity itse asiaan. Ajatuksena oli, että mikäli Jedi koskee maalimieheen, tämä lähtee takaisin keskilinjalle ja "unohtaa" koiran. Väärästä käytöksestä ei tule minkäänlaista palkaa. Ei huomiota, ei ruokaa, ei mitään! Näillä ohjeilla maalimiehet metsään ja koira radalle.

Mutta mitä tekee Jedi! Innoissaan lähtee käskystä metsään, löytää maalimiehen, ilmaisee, saa palkan ja tulee maalimiehen kanssa takaisin keskilinjalle! Tätä jatkuu viiden maalimiehen verran (tosin Jedi teki kaksi omaehtoista tyhjää pistoa, mutta treeniä sekin) ja kaikilla sama käytös jatkuu! Bileet!!! Kuumuus ei näkynyt koirassa mitenkään. Intoa riitti metsällä ja radan loputtua Jedi olisi ollut valmis jatkamaan toisen mokoman. Turha kuitenkaan vetää koiraa loppuun helteellä, joten vettä ja lepoa ja kohti uusia seikkailuja.

Seuraavat treenit menivät käytöksen osalta samalla kaavalla. Ensimmäisellä lähetyksellä Jedi tosin kävi juoksemassa löysät pois, palaa luokseni (useiden huuteluiden jälkeen) ja malttaa jälleen keskittyä itse hakuun. Jälleen treenit hyvällä maalimieskäytöksellä ja ilmaisuakin löytyy! Koska Jerppanen on nuori ja innokas koira, joitain pikku unohduksia silloin tällöin sattuu ja maalimiehellä voi vielä joskus olla vähän kuolaa naamalla tai hiuksissa, mutta eteenpäin on menty ja toki aina tarvitaan pientä muistuttelua. Jedi on nyt aloittanut L ja J -pistojen opettelun aikaisempien suorien pistojen rinnalle ja jutun juonesta on taidettu saada kiinni. Tärkeintä on kuitenkin, että motivaatiota riittää! Sitä on meillä molemmilla.

Tottiksen tekemisessä löytyy nyt samaa intoa kuin metsälläkin. Sekä koira että ohjaaja ovat olleet kentällä hyvässä vireessä ja tarkkuutta sekä kontaktin kestoa tulee jatkuvasti lisää. Koira tuntuu nousevan jo autosta poistuessa sen verran, että jotain ulinaa ja ölinää on ajoittain havaittavissa. Tämäkin on ainakin vielä positiivinen asia, sillä onhan se hienoa, että koiralla on kova halu päästä tekemään töitä. Kentällä Jedi on onneksi malttanut tehdä enemmän töitä ja huutaa vähän vähemmän. Poikkeus toki vahvistaa tämänkin säännön.. ;)

Mutta ehdottomasti parasta tässä kaikessa treenaamisessa on riemu! Koiralla on halua tehdä töitä MINUN kanssa, se on innokas ja iloinen. Tottakai sellainen hyvä fiilis tarttuu! Kentälle ja maastoon on kiva mennä ja vaikka aina kaikki ei menekään suunnitellusti niin eteenpäin mennään ja kehitystä tapahtuu molemmissa jatkuvasti. Meillä on KIVAA YHDESSÄ! :D

Kuva Henna Glade

Koira hoitoon

Lähdimme kesälomallamme viikoksi ulkomaille ja koira jäi hoitoon. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin Jedistä erossa paria päivää pidempään ja ensimmäinen kerta, kun Jedi jää täysin vieraalle hoitoon.

Varasimme loman ajaksi Jedille paikan koirahoitolasta Pia´s Dreamdogsista. Valitsimme tämän hoitolan siitä syystä, että tuttavien koiria oli ollut siellä hoidossa ja paikasta oli kovasti pidetty. Itse jännitin ehdottomasti eniten sitä, miten itse pärjäisin viikon ilman koiraa! Jedi on kuitenkin sopeutuvainen ja kiltti, joten sen pärjäämistä ei tarvinnut murehtia.

Kävimme etukäteen Jedin kanssa tutustumassa hoitolaan, jotta me pääsimme tutustumaan paikkaan ja hoitajat Jediin. Jedi tuntui hurmaavan kaikki! Onhan se ihana ja mahtava koira, mutta minä ainakin katson koiraani usein hyvinkin ruusuisten lasien läpi, joten toisten mielipide koiran ihanuudesta voi toki olla jotain muutakin.

Tutustumisen lisäksi Jedi vietti ennen lomaa hoitolassa kokeiluyön, mikä oli monellakin tapaa todella mukava asia. Jedi tutustui paikkaan, hoitajat Jediin ja minä sain varmistuksen sille, että pärjään itsekin! :D Toki oli hankalaa jättää toista hoitoon, mutta illalla tullut tekstiviesti Jedin kuulumisista toi kuitenkin turvaa siitä, että koiralla ainakin on kaikki hyvin.

Jedi pärjäsi hoitoviikon hienosti. Itse olin varma, että alkuun Jedi ei varmasti syö mitään, sillä se on muutenkin hyvin tarkka kaloreistaan, eikä oikein vieraissa ja uusissa paikoissa tahdo heti syödä. Ruoka oli kuitenkin pojalle maistunut ja Jedi oli käyttäytynyt hiljaisesti ja rauhallisesti. Oli hyvin helpottavaa kuulla, että Jedi rauhoittui nopeasti omaan tilaansa ja että ruoka maistui. Asioiden on silloin oltava mallillaan kun uni ja ruoka maistuu!

Meidän reissummekin sujui mukavasti, vaikka ikävä välillä hiipikin mieleen. Ikävää kuitenkin helpotti tekstiviestit Jedin kuulumisista ja arjen pyörimisestä. Ihanaa, että Jedin kuulumisia tuli säännöllisesti! Ei tarvinnut itse pohtia, että onhan kaikki varmasti hyvin. Jedi oli syönyt loppuviikosta hieman huonommin, mutta sekin asia selittyi sillä, että hoitolaan oli tullut ihania narttukoiria, joten eihän silloin teinipojalla ole aikaa syödä! :D

Parasta koko viikossa oli kuitenkin kotiinpaluu. Jedi meni sekaisin meidät nähtyään. Hyppi itsensä ympäri, meidän syliin ja naamalle sekä samalla vähän päin hoitajaakin! Pojalla oli ollut ilmeisen hauska viikko, mutta eipä meitäkään oltu unohdettu! Kotona Jedi ei tahtonut innoltaan millään rauhoittua, vaikka selvästi olikin väsynyt. Uusia tervehdyspomppuloikkia koettiin esimerkiksi vessakäynnin jälkeen pitkin iltaa. Johan sitä vessassa voi jopa joitakin minuutteja kulua, joten ihan kiva, että sen jälkeen tervehditään uudelleen! :D

Lopulta kellon ollessa jo puolta yötä, Jedi viimein rauhoittui yöpuulle ja aamulla se oli viimeinen joka heräsi! <3

Huh hellettä ja kasa näyttelyitä

Kyllä se kesä vihdoin tuli (ja meni)! Tosin kesän mukana tulee tietysti lämpö, mikä tuo omat haasteensa harrastamiseen ja tekemiseen yleensä. Lenkit ovat painottuneet iltaan tai sadekuuroihin. Aurinkoisella kelillä tehdyt lenkit ovat olleet lyhyitä ja hitaita, sillä paksuturkkinen koira ei kauheasti jaksa kuumalla hötkyillä. Ei edes Jedi.

Kesäkuun lopulla pyörähdimme Nakkilassa Porin KV näyttelyssä hakemassa tuloksen ERI JUK3 tarkalla ja hyvällä arvostelulla. Esiintyminen ei tällä kertaa ollut aivan parasta mahdollista. Kuuma ja pitkä päivä taisi tehdä tepposensa, mutta mukava päivä oli kaikenkaikkiaan. Näyttelyravaamista ollaan nyt jonkin verran harjoiteltu, sillä Jedi tarjoaa kehässäkin tiukkaa seuraamista kontaktilla (oikeastaan tämä on loistavaa!) vaikka kehässä saisi juosta irti minun reidestä ja mieluiten katse eteen eikä minuun päin. Aina on parannettavaa ja koitan edelleen muistaa pitää sen nutturan sopivan löysällä.. ;)

Jedin mielestä uida voi aina, kun vedet ovat sulia. Nyt tosin ollaan päästy uimaan niin että omistajankin mielestä voidaan puhua rantakeleistä. Uiminen on Jedistä mukavaa puuhaa. Niin mukavaa, että korvat (ja käytöstavat) ovat yleensä jääneet autoon. Veteen on PÄÄSTÄVÄ!!! Eikä sieltä voi tulla pois... Koska muunlainen treenaaminen on ollut syystä tai toisesta tauolla, me ollaan opeteltu kuuntelemaan myös veden läheisyydessä. Palkkaaminen on tässä kohtaa ollut helpointa ikinä! Kuuntele hetki - pääset uimaan! :D Ja samalla ollaan päästy harjoittelemaan sitä korkeilla viettitasoilla kuuntelemista, joten tämähän on ollut tottiksen treenaamista? :D

Lisäksi kuumaan kesään kuuluu muutama muukin näyttely tuon mainitun Nakkilan lisäksi. Erikoisnäyttely Hyvinkäällä ja Maailmanvoittaja Helsingissä olivat ohjelmassa elokuun alussa. Saaliina molemmista näyttelyistä EH ja hyvät, koirannäköiset arvostelut. Parasta molemmissa näyttelyissä oli tietysti hienot koirat ja mukava tunnelma. Hyvinkään näyttelyssä myös hieno ilma suosi meitä, tosin sillä seurauksella että poltin olkapääni ja jalkapöydätkin ottivat hieman liikaa väriä.

Itse hieman jännitin etukäteen Jedin käytöstä ja jaksamista kuumassa kelissä. Jedi kyllä lähtökohtaisesti käyttäytyy, mutta koskaan ennen ei olla vietetty kahta peräkkäistä ja pitkää näyttelypäivää. Epäilykseni osoittautui kuitenkin täysin turhaksi! Jedi jaksoi hienosti molemmat pitkät päivät ja esiintyikin mallikkaasti. Turhaa oli siis jännittäminen tälläkin kertaa. Kumma vain miten sitä onnistuu aina itse murehtimaan asioista etukäteen ja sitten koira kertookin minulle, että "rauhoitu ja rentoudu". On tuo poika vain niin <3

Kuumaan kesään on mahtunut myös vähäsen treeniäkin, mutta kerrotaan niistä lisää myöhemmin! Nyt keskitytään nauttimaan viimeisestä kesälomaviikosta ja palataan arkeen sitten syyskuussa.