maanantai 29. kesäkuuta 2015

Agiliitäjä

Agilityn alkeiskurssi loppui ja kesätauko kolkuttelee ovella. Meillä se tarkoittaa lähinnä taukoa agilitystä, muut treenit jatkuvat kesälläkin. Meillä on ollut kurssilla valtavan kivaa. Agilitystä ollaan tietysti opittu paljon, mutta ihan valtavasti jää oppimattakin. Jo pelkästään termien määrä aiheuttaa omassa päässä pientä huimausta! Miten ihmeessä tuon kaiken voi jonain päivänä sisäistää?

Jedille tekeminen on ollut häiriön sietämistä. Ensimmäiseen kertaan verrattuna eroa käytöksessä on kuin yöllä ja päivällä. Odottaminen ei ole Jedin vahvinta alaa, mutta siinäkin tapahtuu kehittymistä jatkuvasti. Tosin häiriötä ei kyllä kestetä siiinä määrin, että koira voisi treenata hallissa täysin vapaana. Erinäiset naiset ovat olleet sen verran ihania, että ajoittain Jedi on singonnut jopa kesken liikkeen viekoittelemaan naisia, jotka eivät kyllä ole pätkääkään innostuneet nuoren urhon kosiskeluista.

Enemmän päänvaivaa tästä tekemisestä aiheutuu kuitenkin minulle. Ohjaaminen on vaikeaa! Monesti olen ihmetellyt, että miksi koira on jossain aivan muualla kuin minne minä AJATTELISIN sen menevän. Vika löytyy täältä kirjoittajan paikalta. Jedi seuraa tekemisiäni tarkkaan ja menee juuri sinne minne ohjaan, ei sinne minne luulen sitä ohjaavani! Löytyisikö jostain kurssi, johon voisi mennä ilman sitä koiraa opettelemaan valssia, sylikäännöksiä, takakäännöksiä ja niitä kaikkia muita asioita, jotka olen jo autuaasti unohtanut!

Laji itsessään on sen verran mielenkiintoinen, että jatkoa seuraa. Syksyllä jatkuu siis jatkokurssin merkeissä ja katsotaan mitä ihmeitä siellä saadaan ohjaajassa aikaiseksi. Jedi itsessään on osoittanut jälleen olevansa reipas ja rohkea, kuten se on aina ollutkin. Uudet esteet kuten puomit ja pussit eivät ole aiheuttaneet mitään epäröintiä. Lähinnä liiallista vauhtia on jouduttu ajoittain karsimaan sekä opettamaan koiralle esteiden oikeaa suorittamista. Esimerkiksi putkeen Jedi menee kyllä mielellään, mutta saattaa tulla samasta päästä ulos, kun minä en tajua liikkua oikein, mutta sehän ei toki ole koiran vika. Ohjaaja on vain liian hidas ja ehkä kömpelö ja vähän pääsiäiskäsi! :D

Toivottavasti syksyllä meille on jostain löytynyt taas lisää malttia keskittyä muuhunkin kuin naisiin... Mielessä kolkuttelee myös BH-kokeeseen ilmoittautuminen, mutta katsotaan nyt mitä kaikkea kesällä saadaan aikaiseksi. BH-kurssi on nyt kesällä ohjelmassa, mutta kirjoitellaan siitä sitten erikseen. 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti