Ensin tärkeimmät eli terveystulokset! Jedi kävi tukittavana ja hienot tulokset poika saikin, vaikka asiaa piti ensin vimmatusti jännittää. Liitto oli lääkärin lausunnoista samaa mieltä ja Jedin viralliset tulokset ovat seuraavat: lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0! Hyvin iloinen saa siis näistä olla! Lisäksi epävirallisesti katsottiin myös olkapäät terveiksi!
Sitten hakuun! Jedi on ollut hakumetsästä tauolla muistini mukaan jostain lokakuusta(?) asti. Talven aikana on lähinnä haettu pientä hallintaa tottiksen kautta. Ajoittain Jedi muistaa ottaa korvat mukaan treeneihin ja tekee älyttömän hienoa seuraamista ja keskittyy valtavan hyvin. Tietysti kun nuoresta koirasta on kyse, aina toisinaan ne korvat ja herneet unohtuvat kotiin, mutta se ei haittaa! Eteenpäin mennään kuitenkin jatkuvasti. :)
Kävimme tehohakuilemassa Koirataidossa ja Jedin metsätauko ei juurikaan näkynyt. Alkuun keskityimme maalimieskäyttäytymiseen. Ihmiset on niin pussattavan ihania siellä metsässä, mutta kun niihin ei saisi koskea. Alkuun siis harjoittelimme vain maalimiehen kohtaamista. Jedi sai palkkaa, kun malttoi mennä maahan. Myös ohjaajan tuli olla tarkkana. Koira piti ottaa takaisin hallintaan heti, kun nakit loppuivat, ettei Jedi kiitokseksi pääse maalimiestä vielä pussaamaan.
Hyvä vinkki jatkon kannalta oli ns. OHO! Mikäli Jedi jatkossa koskee maalimieheen, tämä sanoo vain oho ja lähtee pois. Palkkaa ei tule jos käytöstapoja ei löydy! Tosin Jedille pitää varmasti ennen hakutreenin alkua muistuttaa yllä kuvatun harjoituksen avulla, miten tulikaan käyttäytyä, jotta se muistuisi myös jatkossa siellä metsässä.
Metsän puolella keskityttiin lähettämiseen, ohjautumiseen ja yliheittoihin. Aiemmin olen roikkunut Jedin pannassa kiinni, jotta sinne metsään ei rynnättäisi ilman lupaa. Nyt Jedi istui viereen, itse otin pari askelta, asetin rintamasuunnan haluttuun suuntaan, nostin käden ja annoin käskyn. Jedi istui ja odotti kiltisti käskyä ja lähti toivottuun suuntaan! Tosin laskin käteni ja rintamasuuntani liian nopeaan. Jedi kääntyikin kurkkaamaan touhujani ja ohjautui kehonkielestäni mihin sattuu. Kun maltoin vain näyttää mihin suuntaan mennään, niin koirakin ohjautui oikein!
Olen tiennyt, että Jedi on tarkkasilmäinen koira, mutta en ole itse ymmärtänyt ohjaavani sitä omalla kehonkielelläni noin kaukaa. Arvokasta oppia siis jatkoa ajatellen! Tosin jo pentutestin yleivaikutelmassa lukee: tarkka elekielelle, mutta eihän sitä nyt kaikkea voi muistaa... ;)
Harjoittelimme myös keskirajan yli lähettämistä ajatuksena, että koiraa ei tarvitse joka kerta pysäyttää keskilinjalle ja lähettää uudelleen paikalta. Jedi jäi istumaan muutaman metrin keskilinjalta kouluttajan pitäessä varmuudeksi hihnasta kiinni. Vaan eipä poika lähtenyt ilman lupaa! Ja taas omalla rintamasuunnalla koira ohjautui juuri sinne mihin tarkoitus olikin!
Koira kyllä huomaa kehonkielestä mihin sen tulee lähteä. Tämän huomasi hyvin Jedinkin kohdalla. Lähettäminen itsessään saa siis olla suhteellisen nopeaa eikä sen koiran tarvitse olla ihan pilkulleen nenä menosuuntaan kunhan ohjaajan keho on haluttuun suuntaan.
Eihän meidän harjoitus siis näin kauniisti mennyt alusta loppuun. Jedi kyllä kävi tekemässä omat laajat kaarensa häntä suorana juosten, mutta tärkeintä oli huomata, että koira kyllä ohjautuu kun sitä ymmärtää ohjata. Välillä on vain nuoren pojan juostava turhat höyryt ulos, jotta voi jälleen keskittyä asiaan! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti