Viime viikonloppuna pyörähdimme Turun Winter Dog Show'ssa hakemassa JUK2 ERI tuloksen arvostelulla, joka oli tapansa mukaan Jedin näköinen.
Melko kookas, hyväntyyppinen uros, joka voisi olla aavistuksen lyhyempi lanneosaltaan. Hyvä pään muoto. Oikea korvien asento. Sopiva kaulan pituus. Rintakehä saa vielä kehittyä. Hyvä eturinta. Hännän kiinnitys voisi olla hieman korkeammalla. Riittävä luusto. Hyvin kulmautunut. Hyvä väri ja karvan laatu. Liikkuu hieman kapeasti takaa, edestä ok. Hyvä luonne.
 |
| Armas ja Jedi |
Joitain asioita voisi paremmalla esittämisellä korjata ja toiset asiat vain vaativat aikaa kehittyäkseen, mutta ei tuo poika ruma ole! Ja luonteesta tuli jälleen kiitosta, mikä on aina kiva kuulla, vaikka kyllähän minä sen tiedän.. ;)
Mutta sitten tuohon alussa mainittuun kyselemiseen. Nyt tilanne olikin päinvastainen! Minulta kysellään koirastani! Koirasta, joka on paras koira minulle. Eihän siinä ole mitään vikaa ja se on täydellinen ja paras ja mahtavin koira ikinä! Miten siis kertoa koirastaan rehellisesti vieraalle ihmiselle, kun itse näkee koiransa hieman ruusunpunaisten lasien läpi? Se on yllättävän vaikeaa..
Jedi on ensimmäinen koirani, eikä meidän elomme ole aina ollut ruusuilla tanssimista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Jedi olisi jotenkin "viallinen" tai että sen luonteessa olisi jotain vikaa. Monet asiat, jotka ovat tuottaneet minulle päänvaivaa, ovat johtuneet lähinnä omasta käytöksestä, jota tuo fiksu ja tarkkanäköinen koira peilaa. Usein olen vasta jälkeenpäin ymmärtänyt Jedin käytöstä, kun olen tajunnut, että oma mieliala on ollut jossain muualla kuin treenikentällä tai yleensäkään siinä hetkessä koiran kanssa. Meidän yhteiselomme on sujuvaa, vaikka se vieläkin vaatii opettelua puolin ja toisin. Joka päivä Jedi opettaa minulle jotain uutta itsestäni sekä itsestään ja se vie meitä myös jatkuvasti eteenpäin sekä harrastuksissa että arjessa. Minä tosin tunnun tarvitsevan Jediä enemmän aikaa uusien asioiden pureskeluun!
Koirana se on iloinen hömpöttäjä, joka vaatii osansa huomiosta ja hellyydestä. Siinä on laumanvartijaa mukana ja oma lauma on sille erittäin tärkeä, vaikka se uusillekin ihmisille lämpeää suhteellisen nopeasti. Tutuille on tietysti varattuna omat hyppy-pomppu-riemutervehdyksensä, joita ei kaikille näytetäkään! ;) Tähän asti Jedi on tullut toimeen vieraidenkin koirien kanssa, tosin vieraita uroksia ei olla juuri tavattu. Painikaverina Jedillä on labradoriuros, jonka kanssa on painittu pikkupennusta asti. Luulen, että aktiivinen sosiaalistaminen pentuna tuotti tulosta, sillä poikien painit sujuvat asiaan kuuluvalla metelillä höystettynä mainiosti.
Jedi on tosin vielä nuori ja kehittyvä koira, joten millainen se on muutaman vuoden päästä en osaa sanoa. Kehitystä tapahtuu vielä sekä ulkoisesti että pään sisällä. Huumorintajua vaaditaan varmasti molemmilta vielä pitkään! :) Kotona ollessa Jedi ei turhia hötkyile. Ovikello huomataan, mutta sille ei huudeta. Ympäristöä tarkkaillaan ikkunasta vaihtelevan aktiivisesti, mutta toistaiseksi ainakin hiljaa. Leluja tuodaan syliin tai niillä tökitään jalkaan aina silloin kun itsellä ei olisi aikaa. Toisaalta, kun kotona tapahdu ei tapahdu mitään, hakeutuu Jedikin jonnekin keskeiselle paikalle nukkumaan.
Treenikoirana Jedi on innokas ja monipuolinen. Olen varma, että Jedi harrastaisi mitä hyvänsä kunhan se on minustakin kivaa! Välillä tietysti on niitä päiviä, kun Jediä kiinnostaa ympäristö hajuineen enemmän kuin mamman kuuntelu, mutta häiriössä keskittyminenkin sujuu jatkuvasti paremmin ja paremmin, kun sitä vain muistaa pojalta sopivassa määrin vaatia. Harrastusten kanssa haastetta on tuonut myös ohjaajan kokemattomuus. On jokseenkin vaikeaa ohjata ja opettaa koiralle asiaa, jota ei itsekään osaa! Onneksi meillä on hyvät verkostot ja treeniporukat, jotka opettavat ja tukevat ohjaajaa ja siten meitä tiiminä.
Minun piti siis saada hetken pureksia, mitä koirastani kerron. En ollut ymmärtänyt varautua moisiin kysymksiin lainkaan! Mutta niiden ruusunpunaisten lasien läpi taidan koiraani aina katsoa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti